torstai 10. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa III - Kirjurin puujalka

Stodius-suvun tarina jäi edellisessä blogiartikkelissani vaiheeseen, jossa kuningas Juhana III kuoli 17.11.1592 ja Henrik Hansson toimi tämän halinnossa Turun linnan pääkirjurina, aikalaisena todistamassa sivuroolistaan käsin kuningaskunnassa käytyä valtaistuinpeliä.
Kustaa Vaasa oli säätänyt aikanaan kuninkuuden perinnölliseksi. Tässä perimysjärjestyksessä Juhana III:n ja Katariina Jagellonican poika Sigismund oli laillinen valtakunnan seuraava hallitsija. Hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1593. Sigismund oli jo aiemmin, vuonna 1587 valittu äitinsä kotimaan, Puolan katolista uskoa tunnustavaksi kuninkaaksi. Nämä seikat aiheuttivat kitkaa Ruotsin aatelistossa, joka luterilaisuuden tultua viralliseksi valtakunnanuskoksi pelkäsi uskonpuhdistuksia ja oman asemansa menettämistä. Sigismundin oli vaikea vakiinnuttaa asemaansa, koska joutui kotimaansa vastustuksen vuoksi hoitamaan hallintoaan Puolasta käsin ja sen vuoksi joutui turvautumaan suuressa määrin isänsä veljen, Kaarle-herttuan johtamaan sijaishallintoon. Tämä oli myös vahvasti Sigismundia vastustaneen ylhäisaatelin johtohahmo, jonka vuoksi valtataistelun jatkuminen oli väistämätöntä.

Merkintä Turun linnan henkilökuntaluettelosta tilikirjassa 1585
V. 1594 Sigismund asetti Suomen käskynhaltijaksi Klaus Flemingin, joka oli pääosin muista ja varsinkin ruotsalaisista valtaneuvoksista poiketen Sigismundin leirissä. Klaus Fleming oli asemansa ja varakkuutensa vuoksi tuon ajan Suomen mahtavin ja merkittävin vallankäyttäjä. Hänellä oli asevoimien tuki ja kotoinen aatelistommekin taipui hänen valtansa alle. Vuotta myöhemmin 1595 Henrik Hanssonin mainitaan toimineen Klaus Flemingin palvelijana ja kartanonvoutina (Kiuasmaan mukaan) - ilmeisesti linnankirjurin töiden ohessa. Klaus Fleming hallitsi useita kartanoita, m.m. Siuntion Suitiaa.

Klaus Fleming (c Wikimedia)
Fleming oli Venäjää vastaan käytävän sodan ylipäällikkö, jonka toimesta suomalaisiin talonpoikiin kohdistui valtavia rasituksia sotajoukkojen linnaleirityksistä. Loputtomat sotaväen otot sekä osin Flemingin omavaltaiset muonitus- ja majoitusrasitteet johtivat kapinamielialaan. Pohjanmaalaiset talonpojat hakivat tukea Kaarle-herttualta, joka lupasikin tukensa lopettaa Flemingin toimet. Tilanne johti lopulta avoimeen kahakointiin talonpoikien ja Flemingin sotajoukkojen välillä. Syntynyttä kapinaa on sittemmin kutsuttu nimellä Nuijasota. Kouluttamattomat ja puutteellisin asein varustautuneet talonpojat kävivät taisteluun ammattisotilaita vastaan. Sotilasjoukot vangitsivat kapinallisten päällikön, Jaakko Ilkan, joka tuotiin Turun linnan tyrmään 1596. Henrik Hansson toimi edelleen Turun linnan pääkirjurina ja on ollut mitä todennäköisimmin todistamassa tämän legendaksi muodostuneen henkilön vankeutta. Kuten myös pakoa; Jaakko Ilkka nimittäin onnistui pakenemaan vankilastaan palaten johtamaan joukkojaan entistä raivoisammin. Hurja kansan suussa liikkunut tarina kertoo että Jaakko Ilkka olisi karannut vessan istuinaukon kautta. Se aukko jota Turun linnassa esitellään on kyllä liian pieni pohjalaiselle talonpojalle, mutta hänen vankityrmänsä on kuitenkin edelleen siellä nähtävillä. Lopulta 1597 talonpojat jäivät sotajoukon ylivoiman alle ja Jaakko Ilkka muiden kapinajohtajien kanssa teloitettiin sekä heidän kapinansa kukistettiin.
Nuijasotaan tiedetään esi-isistämme osallistuneen Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson) Friis (1560- n.1600, Gode-Essbjörn sukuhaaraa), joka taisteli Flemingin joukoissa. Hän joutui Kaarle-herttuan vangiksi ja armahdettiin 1599. Toimi Turun linnassa  ja osallistui Suomen aateliston kokoukseen 1596.

Kuninkaan heikon aseman ja Kaarle-herttuan määrätietoisten, Ruotsin aatelin tuella toteutettujen toimien seurauksena tämän asema vahvistui ja tyytymättömyys Sigismundia kohtaan lisääntyi. Nuijasodan aikaiset tapahtumat kiristivät Flemingin ja Kaarle-herttuan välit yhteenoton partaalle. Kaarle-herttua oli julistautunut valtionhoitajaksi Alborgan valtiopäivien hyväksymänä 1597 ja samalla Klaus Flemingistä tuli kapinallinen vastustaja, joka oli saatava syrjään käytännössä Suomen yksinvaltiaan asemasta.
Klaus Fleming oli palaamassa Nuijasodan loppunäytöksen tapahtumista Pohjanmaalta takaisin Turun linnaan kun hän yllättäen sairastui ja kuoli 13.4.1597. Hänen ruumiinsa tuotiin linnan kappeliin. Sigismund nimitti hänen tilalleen Suomen aatelin esityksestä Venäjän sodassa ansioituneen sotapäällikön Arvid Stålarmin.

Kaarle-herttua sai viimein kaipaamansa luvan käydä toimiin asettaakseen kuriin ja järjestykseen suomalaiset alamaiset. Kaarlen sotajoukot nousivat maihin syyskuussa 1597 aivan Turun linnan muurien tuntumassa ja Stålarm kutsuttiin ulos linnasta neuvotteluihin. Tämä oli kuitenkin ansa, jolla katkaistiin linnan ylipäällikön yhteys linnaa puolustaviin joukkoihinsa. Alkoi linnan piiritys, jonka sisään jäivät Stålarmin vaimo sekä myös kirjurimme Henrik Hansson lukuisten muiden joukossa: Pertteli Iivarinpoika, Daniel Hjort, Klaus Flemingin leski Ebba Fleming ...
Piirityksen jatkuessa ja tykkitulen jyskyessä läheiseltä Tallinmäeltä alkoivat puolustuksen rivit rakoilla ja osa sotilaista karkasi linnasta. Osansa myyräntyöstä teki Daniel Hjort, joka levitti toimillaan Kaarlelle suotuisaa antautumisen mielialaa. Kuten lopulta myös kävikin.
Alftan-sukukronikka kertoo tapahtumista ja Henrik Hanssonista seuraavasti:
"Tallinmäeltä Rautaportin läpi ammuttu tykinkuula repi irti tämän Henric Hanssonin säären. Onnettomuus tapahtui linnan Linnanpihalla, kun herttua Carl valloitti Turun linnan ja koko Suomen. Tämän vamman johdosta hän oli pakotettu antaa kantaa itsensä ulos tuolissa ja luovuttaa hänelle linnan avaimet ja käytti sitten puujalkaa unde filius cognomen obtinebat Stodii."
Miksi sitten Henrik Hansson olisi ollut se, jonka tehtäväksi jäi tämä luovutusseremonia? Linnan käskynhaltijana ja voutina Hordeelin jälkeen vuodesta 1591-92 toiminut Hans Eriksson Brinkkala kenties oli Stålarmin mukana linnan ulkopuolelle jääneissä joukoissa. Hänet vangittiin 30.9.1597 ja vapautui vuotta myöhemmin.
Sukuhistorioitsijat ovat käyneet keskustelua Alftan-kronikan maininnasta, jonka mukaan tämä olisi ollut myös linnan käskynhaltijana. Tämä haiskahtaa kovasti liioittelulta. Ehkä hän vain oli sekavasssa piiritystilanteessa hallintohierarkiassa seuraava toimimaan avainten luovuttajana. Tai kenties hänen rooliaan on kronikassa liioiteltu; todennäköisempää lienee että pääkirjuri oli läsnä vouti Hans Eriksson Brinkkalan seurassa tässä tapahtumassa, jonka jälkeen vouti vangittiin mutta vähäpätöinen kirjuri sai jäädä pyörittämään linnan rutiineja - kunhan vammautunut jalka ensin korvattaisiin puisella.

Eräs Suomen kansallishistorian merkittävimmistä kulttuuriaarteista on Albert Edelfeltin maalaus "Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista". Maalaus pohjautuu Sakari Topeliuksen Maamme kirjan kertomaan:
"Vallattuaan Turun linnan syyskuussa 1597 Kaarle on avauttanut Flemingin arkun linnan kappelissa varmistaakseen tämän kuolleen. Hän vetää vainajaa parrasta ja lausuu ”Jos nyt eläisit, ei pääsi olisi kovin lujassa”, mihin leski Ebba Stenbock vastaa ”Jos minun autuas herravainajani eläisi, ei Teidän armonne olisi koskaan päässyt tänne sisälle.”"
Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista
Albert Edelfelt (c Wikimedia)

Näin siis Turun linna alistui Kaarle-herttuan vallan alle. Kaarle joutui kiiruhtamaan takaisin valtakunnan pääkaupunkiin Sigismundin hankkiessa maihinnousua. Turkuun hän jätti pienen sotajoukon pitämään linnaa hallussaan. Suomalaisaateli otti tilanteesta vaarin ja valloitti linnan takaisin sekä jatkoi maihinnousulla Upplantiin tukeakseen Sigismundin joukkoja. Ajoitus meni kuitenkin pieleen; hanke kaatui koska Sigismundin joukot eivät olleet ehtineet vielä paikalle. Tämä hieman nolosti ja ilman taisteluita päättynyt maihinnousu onkin jäänyt historiassa ainoaksi kerraksi kun suomalaiset ovat tehneet hyökkäysoperaation Ruotsin mantereelle.
Kaarle-herttua teki uuden hyökkäyksen Suomeen 1599 ja valloitti takaisin Turun linnan asettaen käskynhaltijaksi Joachim Scheelen sekä linnan päälliköksi William Ruthwenin.

Henrik Hansson kenties ei enää tuolloin ollut linnan kirjurina - hänet on mainittu entiseksi kirjuriksi ensimmäisen piirityksen ja loukkaantumisensa jälkeen v. 1598. Kuten kronikka kertoo, tehtiin Henrik Hanssonille katkenneen raajan tilalle puujalka. Tästä hän sai lisänimen Henrik Hansson Träfot eli Puujalka. Josta hänen lapsensa aikanaan johtivat kenties oppineen Mårtenin aloitteesta sukunimen Stodius. Henrikin ei tiedetä tätä lisänimeä itse käyttäneen.

Kaarle eteni lyöden Sigismundin suomalaiset sotajoukot ja otti haltuunsa myös Viipurin. Turun linnanpäällikkö Mikael Påvelsson Munck sekä Klaus Flemingin pojat Johan ja Olof olivat niiden 20 joukossa jotka Kaarle-herttua teloitutti Turussa rangaistuksena ja esimerkkinä 10.11.1599 (n.k. Turun verilöyly).

Kaarle-herttua aloitti omat järjestelynsä ja selvittelynsä hallinnon uudelleen organisoimiseksi. Henrik Hansson sai kutsun v. 1600 saapua Tukholmaan mukanaan linnan tilit neljän edeltävän vuoden ajalta. Tehtävä lienee normaalisti kuulunut voudin toimenkuvaan, mutta Henrik sai tuurata nyt jo erotettua ja vangittua ollutta voutia Hans Eriksson Brinkkalaa. Tämä tapahtuma on voinut myös harhauttaa sukukronikan kirjannutta Henrikin todellisesta asemasta. Veljensä Roland on ilmeisesti myös joutunut selvitystoimiin. Hänet tavataan v. 1600 Räävelin linnassa (Tallinna) vastaavissa toimissa. Kaarlen puhdistuksiin kuului käydä läpi edellisen hallinnon myöntämiä etuisuuksia ja palkkatiloja jne.
Alftan-kronikka mainitsee:
"Kun Rolamb Hansson sai kuulla mitä veljelle oli tapahtunut ja mitä hän teki, määräsi hän samoin luovuttamaan Räävelin tuomioavaimet herttualle, joka ne aiemmin omisti, annettavaksi kuningas Sigismundille.
Kun herttua Carl oli vallannut maan koko kuningaskunnan kera, antoi hän tutkintakäräjien kulkea koko maassa siitä, että kuinka kukin omisti kuninkaan- ja aateliskartanoita ja omaisuutta; tällöin liitoutuivat nämä kolme veljestä ja myivät kartanonsa jungfru Sigridille, kuningas Ericin tyttärelle, joka sitten piti ne jakamattomana jälkeläistensä hallussa. Mutta Claes Tott myi ne kaikki Ja ne kuuluvat nyt olevan redusoitu (palautettu kruunulle)."
Edellämainittujen omistusten todenperäisyydestä on esitetty arvostelua eikä niihin viittaavaa dokumentaatiota ole kyetty esittämään. Yhtäkaikki tapahtumien valossa ei kronikan tarinaa ole voitu myöskään kiistatta sulkea pois.

Henrik Hanssonin kirjaama kuitti ja sinetti Turun linnan tilikirjassa 6.9.1578
Henrik Hanssonin ura linnan kirjurina lienee päättynyt viimeistään 1601 tuon mainitun Tukholman selvitysmatkan jälkeen. Vuonna 1609 Henrik Hansson on ollut osallisena turkulaisen Jaakko Kyrön perinnönjaon selvityksessä. Kyseessä oletettavasti on Henrikin puolison veli, joka oli huomattavan varakas kauppaporvari. Jälkeensä jääneiden alaikäisten lasten ja omaisuuden hallinta on jaettu kolmen henkilön kesken, joista yksi on Henrik Hansson. Tällä toimella hänestä tuli Martti, Matti ja Olavi Jaakonpoikien edunvalvoja huolehtien heidän perustarpeistaan ja koulutuksestaan. Henrik Hanssonin kuoleman jälkeen Martti Jaakonpoika kävi oikeutta perintösaatavistaan Henrikin kuolinpesää vastaan.

Turun tuomiokirkko (c Wikipedia)
Henrik Hansson asui viimeiset vuotensa Turun kirkkokorttelissa, ainakin vuodesta 1614 kuolemaansa asti v. 1619. Tämän jälkeen omistajaksi mainitaan "Henrik Hansson fordom slotts schiffuers Enckia" eli entisen linnankirjuri Henrik Hanssonin leski.
Henrik Hansson "Träfot" kuoli kevällä 1619. Hänet on haudattu Turun Tuomiokirkkoon. 4.4.1619 kahdenkertaisin kellonsoitoin. Hänet lienee haudattu n.k. vanhaan Kankaisten kuoriin. Tästä maininta Bidrag till Åbo Stads Historia V Kyskorådet i Åbo protokoll s.6 Helmikuun 4. 1676:
"Hendrich Hansson skall hava i gambla Cankas choret emellan Cangas gambla graff och een annan graf uti öster när hörne". Tällä tarkoitettanee Tavastin kappelin etukulmausta, jossa sijaitsee Hornin sarkofagi.
Nykyisin Kankaan kappelina tunnetussa kuorissa on Kaarina Maununtyttären massiivinen sarkofagi. Hänen jäännöksensä siirrettin tänne alkuperäisestä paikastaan Tottien hautakammiossa.
Ristesivätkö täällä Henrikin ja Kaarinan tarinat vielä viimeisen kerran...?

Tulevassa blogiartikkelissani kirjoitan Henrikin ja Elisabetin pojan, Martin Stodiuksen tarinaa sekä Elisabetin Kyrö-suvun taustoista.

Linkkejä ja oheislukemistoa:

  • Edeltävät Stodius artikkelini:

  • Kooste Henrik Hanssonia koskeviin arkistodokumenttilinkkeihin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti