keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Wesilaxius

Kuluneen syksyn aikana olen perannut blogissani Goden sukulinjaamme kytkeytyviä haaroja. Tällä kertaa käsittelyssä on Vesilahdella vaikuttanut Eric Hansson Goden (1661-1745) puolison, Katariina Kristofferintyttären (k.jälk. 1724) pappissuku Wesilaxius, jonka kantaisänä voidaan pitää Jaakko Matinpoikaa, eli Jacobus Matthiae Wesilaxiusta (s. ennen 1565 - k.1626). Hänet tunnetaan Vesilahdella kappalaisena jo 1585, jolloin hänestä tuli myös Vesilahden Kirkonkylän Tapolan tilan omistaja.

Hänen suku- ja perhetaustastaan tiedämme kohtuullisella varmuudella välillisesti sisarensa Barbron, jonka perinnönjakoasiakirjan Jacobus Wesilaxius on allekirjoittanut 26.2.1598. Hänestä tuli tuossa yhteydessä sisarentyttären, Brita Larsintyttären holhooja ja perintöomaisuuden haltija, joka käsitti äitinsä irtaimen omaisuuden. Britan puoliso Reko oli ottanut Turun kämnerioikeudessa v.1642 esille tämän omaisuuden hallintakysymyksen.
Omaisuutta Jacobus kerrytti ahkeraan muutoinkin, kuten monilla kirkonpalvelijoilla oli tuohon aikaan tapana. Hän liitti Tapolaan puolet Hussun tilasta, joka lähes tuplasi tilan 5 1/2 äyrin suuruiseksi. Myöhempien liitosten myötä Tapolasta kasvoi Vesilahden kirkonkylän suurin talo. Lisäksi hän hankki Kipparin autiotilan, joka sittemmin siirtyi poikansa Yrjö Jaakonpojan haltuun. Kipparin entinen isäntä havitteli tilaansa takaisin antamalla Jacobuksella kaksi härkää, mutta ryöstikin ne katumapäälle tultuaan takaisin. Oikeuteenhan siitäkin jouduttiin ja härkävarkaudesta tuli sakkoja. Jacobus katsottiin lailliseksi omistajaksi Kippariin mutta härät hän menetti valtiolle. Osaa tiluksia hoitivat lampuodit m.m. Kostialassa ja aluksi myös Kipparissa. Hän käytti autioituneiden tilojen niittyjä omavaltaisesti hyväkseen, mutta joutui sitten lainvoimalla palauttamaan omistajilleen.
Tapolan vaurautta kuvaa myös vuonna 1600 lueteltu karjavarallisuus: 4 härkää, sonneja ja mulleja yhteensä 5, lehmiä 14, vasikoita 6, kuttuja 4, lampaita 30 ja sikoja 5. Vuonna 1602 tilan rakennukset tuhoutuivat tulipalossa, samoin osa karjaa ja kaikki karjan rehu. Tapola sai tämän johdosta verohelpotuksia selvitäkseen vahingosta. Tila kuitenkin toipui ja Tapolasta tuli Jacobuksen jo kuoltua ratsutila vuonna 1634, jolloin tilaa hoiti poikansa Christianus.

Vasemmassa yläkulmassa Laukon kartano, oikeassa reunassa Lempäälän kirkko, keskellä Vesilahden kirkko. (vanhakartta.fi)

Jacobus Wesilaxius oli allekirjoittajana Uppsalan kokouksen päätöksessä v. 1593, jolla vahvistettiin luterilaisen uskon asema Ruotsin kuningaskunnassa aiemman katolisen kirkon valta-aseman sijaan. Hänet nimitettiin Vesilahden kirkkoherraksi v. 1612, jolloin hän siirtyi Tapolasta asumaan vaimonsa Malinin (Magdalena) kanssa kirkonkylän pappilaa. Kirkkoherra ravitsi sunnuntaisaarnan jälkeen kirkkokansaa myös maallisemmin myymällä pappilasta olutta. Tämä luonnollisesti lihotti kirkkoherran kassaa mutta aiheutti myös levotonta elämää. V. 1623 selviteltiin kirkonkylällä syntyneen, kuolemaan johtaneen tappelun seuraksia jonka sanottiin syntyneen herra Jaakon oluen vaikutuksesta. Kirkkoherra joutui omaisuuskiistaan samaisena vuonna talvikäräjillä narvalaisen Pekka Markunpojan kanssa, joka vaati kirkkoherralta takaisin joitain omistamiaan tavaroita. Kirkkoherralta vaadittiin puhdistusvalaa tai muussa tapauksessa korvaamaan vaadittu omaisuus. Monien käräjöintiaiheiden jatkeena oli Tallisen isännän korvausvaade Malin-rouvan tapettua tämän sian. Jacobus toimi kirkkoherrana kuolemaansa asti 1626. (Hänen seuraajansa virassa oli Josef Mikaelis Wallenius (s.1596 - k. 1643), vaimoni suora esivanhempi 12 sukupolven takaa. Tämä Naantalista lähtenyt pappissuku vaikutti pitkään Ylä-Satakunnassa)

Kipparin isännäksi ryhtynyt Yrjö Jaakonpoika mainitaan tunnetussa  Antti Lieroisen  noitakäräjätapauksessa. Vesilahden kappalainen Krister Jacobi Wesilaxius todisti, että hänen veljensä siltavouti Yrjö Jaakonpoika oli pyytänyt Lieroista selvittämään, kuka oli varastanut häneltä hopeasoljen (toisen lähteen mukaan kysessä oli hopeinen tarjotin). Viljakappaa vastaan Lieroinen ilmoitti merkinneensä varkaan puhkaisemalla tämän silmän. Kun Yrjö Jaakonpoika palasi kotiin, toisen silmänsä menettänyt kappalaisen piika oli palauttanut hänelle soljen.

Christianus Jacobi Wesilaxius (s. ennen 1608 - k. 1674) toimi Vesilahden kappalaisena yli neljän vuosikymmenen ajan 1628-1674 sekä isännöi Tapolan ratsutilaa 1635-1668 ollen siltäosin vapautettu veroista. Hän joutui kuitenkin ainakin kahdesti hakemaan oikaisua virheellisesti perittyyn veroon. Hän matkasi v. 1639 Turkuu kreivi Pietari Brahen luo esittämään valituksensa yhdessä Anian Heikkilän isännän kanssa, jota vaivasivat samanlaiset murheet.
Christianus Jacobilla ja Elina Hannuntyttärellä (k. ennen 1669) oli avioliitostaan (1635) neljä poikaa. Tapolan isännyys olisi normaalissa järjestyksessä siirtynyt esikoiselle, Jaakko Kristianinpojalle (s, 1635 - k. jälkeen 1675). Isänsä katsoi kuitenkin Jaakon kykenemättömäksi sen paremmin tilanpitoon kuin opintoihin. Jaakko asui Tapolassa puolisonsa Saran kanssa ja heillä ilmeisesti oli v. 1656 jälkeen syntynyt poika Abraham Jaakonpoika.
Yksi pojista oli myös Abraham, siis Abraham Kristianinpoika (s. jälkeen 1635 - k. jälkeen 1674). Hänet tiedetään Kirkkonummen käräjiltä v. 1674, jossa hänet todettiin Maria Tuomaantyttären Porkkalanniemeltä aviottoman lapsen isäksi. Hän saattaa olla se henkilö, joka on kirjattu v. 1655 ylioppilaaksi Turussa nimellä Abraham Jakobsson Wesilaxius - siis virheellisesti isoisänsä patronyymillä. Kenties toiminut jonkin aikaa Vesilahden seurakunnassa.
Kaksi pojista on mainittu Turun akatemian opiskelijoina samaan aikaan v. 1657: Christophorus Christiani ja Gabriel Christierni. Jälkimmäisestä tiedetään sittemmin ainoastaan vuodelta 1671, jolloin veljensä Christophorus valittaa riitaisasta ja juopottelevasta veljestään, joka lisäksi syytti hänen vaimoaan varkaaksi ja vaati tätä rangaistavaksi.

Christophorus Christian Wesilaxius (s. n. 1640 - k.1703) jatkoi veljessarjasta Tapolan isännyyttä Akatemian opintojensa jälkeen v. 1668. Hän toimi isänsä apulaispappina v. 1670, mahdollisesti Tottijärven pitäjänapulaisena ja isän kuoltua kappalaisena vuodesta 1674.
Ollessaan Akatemiasta joululomalla v. 1662 hän - liekö jouluoluesta riehaantuneena - joutui kirkonmäellä tappeluun joulunjälkeisenä sunnuntaina saatellessaan morsianta kirkosta. Majuri Kristian von Wedell oli kärhämän toinen osapuoli, joka ainakin Christophoruksen mukaan oli käynyt ensiksi häneen käsiksi.  Tätä sitten käräjillä selviteltiin. Kirkkoherra Martin Stenius syytti kappalaistaan juorujen levittämisestä, jota Christophorus sitten nöyrästi pyysi anteeksi syyttäen pilanteostaan humalatilaa ja lupasi parantaa tapansa. Hän oli tullut pilailleeksi erään Kirsti Tuomaantyttären suhteesta "harmaapäähän", joka tulkittiin tarkoittavan itse kirkkoherra Steniusta. Kappalainen asettui kiltisti ruotuun sanoen ettei tiennyt kirkkoherrasta muuta kuin kaikkea hyvää ja kunniallista. (Martin Stenius (s.1610 - k.1693) on myös suora esivanhempani, jonka jälkipolvet liittyvät Gode-sukuumme Wesilaxiusten tavoin avioliiton kautta; Steen-Essbjörn-Gode.)
Juorut sinkoilivat toiseenkin suuntaan, kun kahta naista sakotettiin käräjillä v. 1686 juoruiltuaan perättömiä kappalaisesta. Viinan- ja oluentuotantoperinteet jatkuivat Tapolassa: lempääläläinen kupariseppä valmisti kappalaiselle uuden viinapannun v. 1677.
Katovuodet koettelivat erotuksetta Tapolaa ja kappalaista siinä kuin mökin akkaa. Viinapannuunkaan ei tainnut riittää enää tiputeltavaa entiseen malliin sadontulon köyhdyttyä. Turkulaisen kauppiaan, Kristian Gertin saatavia perittiin ulosoton kautta. Ison vihan ajan rasitukset lisäsivät kurjuutta niin että Christophoruksen sanottiin kuolleen suuressä köyhyydessä nälkään. Hän oli tuolloin n, 60-vuotias. Tapola autioitui useamman vuoden ajaksi ja uusi omistajasuku jatkoi tilan hallintaa Wesilaxiuksen isännöityä tilaa 117 vuoden ajan.

Christophorus Christiani Wesilaxius oli avioitunut Saaran kanssa ennen vuotta 1670. Heidän lapsiaan tunnetaan neljä:

1. Abraham Kristoffersson Wasserman (k.1728)
Kirkkoherra v. 1705 Inkerinmaalla Tuuterissa. Avioitui samana vuonna Anna Elisabet Bangen (k. jälk. 1707) kanssa. Opiskeli Turun katedraalikoulussa, jonka jälkeen oli kotiopettajana Vehkalahdella kruununvouti Matias Posen perheessä. V. 1698 käytiin käräjiä Abrahamin ja voudin puolison, Martta Pihlrothin välisistä suhteista. Katuvainen vaimo pyysi todistuksessaan anteeksi säädytöntä tekoaan, jonka katsoi johtuneen kotiopettajan häneen langettamasta taiasta.
Oli venäläisten sotavankina Vologdassa ja Ustjugissa vuoteen 1721, jolloin palasi hoitamaan kirkkoherran virkaansa.

2. Isak Kirstofferinpoika, mainitaan Vesilahdella vuosina 1668-1694.

3. Helena Kristofferintytär Wesilaxia (k. n. 1731)
Puoliso Johan Gabrielinpoika Stenius (1672-1640), Vesilahden kappalainen appensa jälkeen 1702. Vesilahden Hovin ratsutilallinen. E.m. kirkkoherra Martin Steniuksen pojan poika.

4. Katariina Kristofferintytär Wesilaxia (s. ennen 1670 - k. jälk 1724)
Avioitui n. 1690 Erik Hansson Goden (s. 1661- k. 1745) kanssa. Sukuhaaramme esiäiti Wesilaxius-suvussa. Vesilahden Järvenrannan Tanskan rusthollin emäntä. Hoiti tilaa miehensä 18 vuotisen sotavankeuden ajan. Tästä sukuhaarastamme luettavissa tarkemmin aiemmin julkaistussa blogiartikkelissani "Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa".

Vesilahden kirkon kivisakaristo, toimi aiemmin Laukon suvun
hautakappelina (Wikimedia)


Tässä mainittujen vesilahtelaisten kirkonmiesten lisäksi sukuhistoriastamme tunnetaan pitäjänapulainen Johan Jakobi Aurelius v. 1708 (e.m. Katariinan miniän isä), Hänen suvustaan olen kirjoittanut artikkelin "Gode-Aurelius" aiemmin tässä blogissa.
Aivan nuhteeton ei ollut Aureliuskaan. 1600-luvun ylä-satakuntalaisista seurakunnan paimenista välittyvä kuva ei ole kovin ylevä. Heidän yhteiskunnallinen asemansa oli heikko. Taloudellisesti he olivat monesti riippuvaisia seurakuntalaistensa vauraudesta ja viljelivät pappilan peltoja kuten kuka tahansa talonpoika - sillä erotuksella että olivat vapautetut veroista. Omaa asemaansa ja arvovaltaansa sekä ylemmyyttään suhteessa talonpoikiin he pyrkivät korostamaan ja käyttämään useasti häikäilemättä hyväkseen, kuten edellä olevista kertomuksista ilmenee.  Akatemian sivistävä vaikutus ei vielä kantanut hedelmää koulutusjärjestelmän kehittymättömyyden vuoksi. Kirkon oma valvonta- ja kurinpitovalta ei aina ylettänyt näille etäisille asuinsijoille. Tilanne alkoi muuttua vasta 1700-luvun puolella.
Johan Jacobi Wesilaxius ilmeisesti ponnisti vauraasta kauppiassuvusta katedraalikouluun ja edelleen kappalaiseksi ja kirkkoherran virkaan ja oli näin kykenevä hankkimaan ja kasvattamaan perheensä taloudellista asemaa Tapolan vaurastuvan maatilan hallitsijana. Huomattavaa on että hän oli Tapolan ja Kipparin ostettuaan vasta nuorehko kappalainen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman jo hankittua varallisuutta - esim. kauppahuoneesta karttunutta.

Veli-Pekka Toropaisen tutkimukset 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista sekä porvariston keskinäisistä verkostoista, joita on julkaistu m.m. Genoksessa, antavat vahvan viitteen, jonka mukaan kantaisä Jacobus Matthiae Wesilaxius olisi sukujuuriltaan turkulaisen Äijälän kauppahuoneen jälkeläinen ja Matts Äijälän poika.

Tästä varhaisimmasta Äijälä-Wesilaxius suvusta saadaan seuraavanlainen, osin varmentamaton sukutaulu:

1. Matts Äijälä
Hallitsi turkulaista Äijälän kauppahuonetta 1500-luvun puolivälin jälkeen. Omisti Äijälä-nimisen
Turku v. 1639. Alhaalla Aurajoki, Hämeenkatu punaisella
viivalla, välissä Tuomiokirkko
talon Turun Hämeenkadulla.
Toropaisen kuvauksesta lainattuna:
" .... talolla oli kaksi nimeä, Äijälä ja Hirvelä. Talossa oli iso kivirakennus, josta viisi holvattua huonetta kuului Äijälään ja viisi Hirvelään. Alla oli neljä holvattua kellaria, joissa oli kuusi huonetilaa. Piha oli rakennettu umpeen puurakennuksilla. Äijälän taloja oli Turussa kaksi, toinen Luostarikorttelissa ja toinen Hämeenkadulla. Suku oli jakautunut molempiin taloihin ja naisleskien uudet miehet olivat ottaneet käyttöönsä nimen."
(Linkki Matts Äijälän jälkipolviluettelooni Geneanetissä)

1.1. Jacobus Matthia Wesilaxius (s. ennen 1565 - k. 1626)
Vesilahden kappalainen 1585, kirkkoherra 1612-1626.
Puoliso Malin (Magdalena)

1.1.1 Christianus Jacobi Wesilaxius (s. ennen 1608 - k.1674)
Vesilahden kappalainen 1628-1674. Vesilahden Tapolan ratsutilallinen 1635-1668.
Puoliso 1635 Elina Hannuntytär (k. ennen 1669)

1.1.2 Yrjö Jaakonpoika Kippari (k. jälkeen 1649)
Vesilahden Kostialan Kipparin isäntä 1624-1649. Siltavouti
Puoliso Brita Filipsdotter.
Poika Juho Yrjönpoika Kipparin isäntä 1651-1661.

1.1.3 Henricus Jacobi Wijckman (s. ennen 1610 - k. 1658)
Tämä sukulaisuussuhden perustuu olettamukseen Ossian Mestertonin lainlukijoista laatimassaan henkilöluettelossa (http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm):
"Nähtävästi se Henrik Jaakonpoika Wesilaxius, joka 1631 todistaa Turussa oikeaksi erään asiakirjan (VA: 7878: 112) ja siinä tapauksessa ilmeisesti Vesilahden kirkkoherran Jacobus Matthiaen poika, vrt. Arajärvi, Vesilahden historia, ss. 449-454"
Turun hovioikeuden pöytäkirjuri 1635-38, Etelä-Suomen alilaamanni 1638 (valtak. 17. 9.)-1658. Porin kreivikunnan alilaamanni 1651-58.

1.1.4 Abrahamus Jacobi (k. 1669)
Ikaalisten kappalainen 1631 ja kirkkoherra 1641. Omisti Hämeenkyrön Osaran 1648-1669.
Puoliso Anna Henrikintytär

1.1.4.1 Abraham Abrahamus Ikalensis (k.1675)
Ikaalisten kirkkoherra ja Osaran isäntä isänsä kuoleman jälkeen 1669.

1.1.5 Sofia Jaakontytär Wesilaxia
puoliso Henricus Johannis Lilius (Rainenius) (s. 1590 - k. 1657) Teiskon kappalainen 1629 ja Längelmäen kirkkoherra 1647.

1.1.5.1 Johannes Henrikinpoika Lilius (k. 17.5.1663)
Längelmäen kirkkoherra 1658.

1.1.5.2 Anders Henrikinpoika Rainenius/Lilius (k.1682)

1.1.5.3 Gustaf Henrikinpoika Lilius (k.1706)
Messukylän kappalainen 1679 ja kirkkoherra 1690. Laajan Liliuksen sukukunnan kantaisä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Lilius_(suku))

1.1.5.4 Lisbeta Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.1.5.5 Kirstin Henrikintytär Rainenius/Lilius
Puoliso Henricus Josephi Gummerus (k.1682), Oriveden kirkkoherra

1.1.5.6 Beata Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.1.5.7 Elin Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.2.Barbro Mattsdotter Äijälä (k.1593)
Syntyi Turussa Äijälän suvun Hämeenkadun talossa.
1. puoliso Lasse Henriksson Äijälä.
2. puoliso Mickel Nilsson Styrman-Äijälä. 2 pso Brita Sigfridsdotter

1.2.1 Brita Larsdotter
Puoliso Grels Wävare

1.2.1.1 Anna Grelsdotter
Puoliso Matts Smed

1.2.2 Simon Larsson
Asui Ruotsissa

1.2.3 Bertil Äijälä
Nimeltä tuntemattoman puoliso 2. aviossa Staffan Påvalssonin kanssa.

1.3.Anna Mattsdotter Äijälä
1. puoliso Jöran Äijälä
2. puoliso Jöran Thomasson Äijälä. Hänen 2. pso Margareta Andersdotter.

1.3.1 David Jöransson Äijälä


Lähteitä ja linkkejä:

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa V - maisterin spiritus familiaris

Aiemmasta blogiartikkelistani Stodius-sukuun liittyen kävi ilmi miten suku sai nimensä Turun linnankirjuri Henrik Hanssonin puujalasta. Tämän latinan sukuisen muodon ottivat käyttöön Henrikin ja vaimonsa Elisabet Martintytär Kyrön lapset - todennäköisimmin Martin Henrikinpojan aloitteesta. 

Martin (Martti, Martinus, Mårten) oli oletettavasti vanhempiensa esikoinen. Isänsä tiedetään aiemmassa artikkelissa kerrotun mukaisesti jääneen leskeksi ja avioituneen uudelleen n. 1590 koskapa Martin syntyi 9.11.1590. Nimensä hän lienee saanut äidin isän, Martti Pekanpoika (Mårten Pehrsson) Kyrön (Kyröläinen) mukaan. Nuorimies oli siinä määrin ilmeisesti osoittanut teräväpäisyyttä, että hänet laitettiin Turun Katedraalikouluun. Isänsä kirjuri- ja kauppalaivuritaustan ja äidin kauppiassuvun huomioiden lienee vanhemmilla ollut jonkinlaista määrätietoista suunnitelmaa pojan kouluttamiseksi.

Tätä Suomen ensimmäistä, 1200-luvun lopulla perustettua koululaitosta ylläpiti kirkko ensisijaisena tarkoituksenaan valmentaa tulevia pappeja ja virkamiehiä tarpeisiinsa. Oppiaineina oli luonnollisesti Raamatun opiskelua jonka lisäksi harjoitettiin latinan kielen grammatiikkaa (kielioppia), retoriikkaa (puhetaitoa) ja dialektiikkaa (väittelytaitoa). Koulu sijaitsi Tuomiokirkon yhteydessä kirkkokorttelissa. Isänsä omisti jo mahdollisesti tuolloin talon samasta korttelista, joten Martinin koulumatka oli lyhyt.

Turun kaupungin kartta 1634 (Kansallisarkisto)
Ahkeralle opiskelijalle avautui tie maailmalle Saksaan Rostockin yliopistoon. Opiskelu ulkomaalaisessa yliopistossa ei ollut aivan kaikkien ulottuvilla. Siihen tarvittiin oman pään lisäksi pääomaa. Henrik Hanssonin perhepiirissä sitä jonkin verran on ollut, mutta lisäavustusta opintoihin tuli Turun kaupungin kassasta. Martin Finno nimellä hänet on kirjattu 32-vuotiaana ylioppilaana Rostockissa kesäkuussa 1623. Tätä ei hänen jo tuolloin autuas isänsä Henrik Hansson ollut enää todistamassa. Opinnot jatkuivat vielä Wittenbergissä Saksassa, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi 21.9.1624. Wittenberg oli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, missä vajaat sata vuotta aiemmin oli etunimikaimansa Martin Luther legendan mukaan naulannut teesinsä kirkon oveen.

Martin palasi kotimaahansa 37-vuotiaana filosofian maisterina vuonna 1627 ja vihittiin ilmeisesti Turussa papiksi seuraavana vuonna sekä valittiin tuomiokapitulin jäseneksi. Aluksi hänet asetettiin konrehtoriksi aiempaan opinahjoonsa Turun katedraalikouluun Gabriel Melartopaeuksen toimiessa rehtorina. Hän oli toiminut jo Martinin kouluvuosina teologian lehtorina. Melartopaeuksen jälkeen rehtorin virka tuli Martin Stodiukselle vuodesta 1630.

Hiukan sivuraiteelta tulkoon kerrotuksi:
Rehtori Melartopaeuksen appi Johan Ottesson Klöfverblad  (k. 1641) on vaimoni sukulinjassa suora esi-isä 14 sukupolven takaa. Katedraalikoulun rehtorina 1568-1578 ja 1584 toiminut Jacobus Finno (s. n. 1540 - k. 1588) on samoin hänen 14 sukupolven takainen esi-isänsä. Finno oli avioliitossa huomattavan turkulaisen Myllärin kauppiassuvun tyttären Margareta Henrikintyttären (k. 1605) kanssa. Myllärit ovat kenties olleet aikalaisina liikesuhteissa Martin Stodiuksen äidin isän Kyrön kauppiassukuun, joilla molemmilla oli myös suhteita Turun linnaan ja Juhana herttuan hoviin.

Martin Stodiuksen sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/sinetit.html
Turkuun valittiin uutta kirkkoherraa v. 1633 ja useat kaupunkilaiset olisivat olleet yleisesti pidetyn Martin Stodiuksen kannalla. Valituksi tuli kuitenkin Eskil Petraeus.
Katedraalikoulu muutettiin Turun kymnaasiksi 1630, jossa Martin Stodius toimi kreikan kielen apulaisopettajana v. 1633 sekä rehtorina 1634-1635 ja teologian lehtorina 1636. Hän toimi myös lyhen aikaa Viipurin katedraalikoulun rehtorina 1633-34.
Turun kymnaasista muodostettiin vuonna 1640 Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia Suomen kenraalikuvernöörin Pietari Brahen toimien seurauksena.  Martin Stodius oli uuden Akatemian ensimmäisten professoreiden joukossa, toimien n.s. pyhien kielten, eli heprean ja kreikan kielten professorina vuodesta 1640. Rehtorin paikkaan Martin Stodius sai antaa etusijan jälleen Eskil Petreukselle, joka oli hänet syrjäyttänyt jo aiemmin kirkkoherran virkaa tätytettäessä. Martin Stodiuksesta tuli kuitenkin Akatemian rehtori myöhemmin v. 1646, samana vuonna kun Pietari Brahesta tuli laitoksen kansleri. Rehtorikausia oli jatkossa vielä 1651-52 ja 1658-59. Lisäksi hän hoiti teologian professuuria vuosina 1654 ja 1658.
Professuurien ja tuomiokapitulien jäsenten palkkioita katettiin myöntämällä n.k. prebendoja. Martin Stodius nautti tuloja Liedon ja Naantali-Raision prebendaseurakunnan kirkkoherrana.

Osa Albert Edelfeltin maalauksesta "Turun Akatemina vihkiäiset"
Akatemian perustaminen oli merkittävä tapahtuma niin Suomelle kuin koko valtakunnallekin. Avajaisjuhlallisuuksissa oli koolla suuri osa Suomen oppineista ja merkkihenkilöistä Pietari Brahen, piispa Iisak Rothoviuksen ja rehtori Eskil Petraeuksen johdolla.
(Wikimedia)
Ennen Akatemian perustamista, vuonna 1638 asetettiin komitea suomenkielisen Raamatun käännöstyötä suorittamaan. Martin Stodius nimettiin komitean jäseneksi - olihan hän suomalaissyntyinen sekä kreikan, heprean ja latinan kielten taitoinen ja kykeni siten lukemaan Raamattua alkuperäiskielellä.
Mikael Agricola oli suomentanut Uuden Testamentin  vuonna 1548 (Se wsi testamenti käännettynä "puolittain grekan, puolittain latinan, saksain ja ruotsin kielistä"), mutta Vanhan Testamentin sana oli edelleen tavallisen kansan tavoittamattomissa. Raamatun suomennostyöstä vastasi Eskil Petraeus sekä Stodiuksen lisäksi Henrik Hoffmann ja Yrjö Favorinus. Työ saatettiin loppuun v. 1642, jolloin julkaistiin 1200 kpl:n painos "Biblia, se on: coco Pyhä Raamattu suomexi".
Tältä se sitten kuulosti Martin Stodiuksen ja kumppaneiden suomenkieli:

ALgusa loi Jumala Taiwan ja Maan. Ja Maa oli autia ja tyhjä, ja pimeys oli sywyden päällä. ja Jumalan Hengi lijckui weden päällä.
JA Jumala sanoi: tuloon walkeus, ja walkeus tuli. Ja Jumala näki walkeuden hywäxi. Nijn Jumala eroitti walkeuden pimeydestä, Ja cudzui walkeuden päiwäxi, ja pimeyden yöxi. Ja tuli ehtosta ja amusta, ensimäinen päiwä.
JA Jumala sanoi: tulcon walkeus wetten waihelle, eroittaman wesiä wesistä. ja Jumala teki wahwuden, ja eroitti weden cuin oli wahwuden alla, sijtä wedestä cuin oli wahwuden päällä. Ja tapahtuinijn. Ja Jumala cudzui wahwuden Taiwaxi. Ja tuli ehtosta ja amusta, toinen päiwä.
JA Jumala sanoi: coconducon wesi taiwan alla erinomaiseen paickaan, nijn että cuiwa näky, Ja tapahtui nijn. Ja Jumala cudzui cuiwan Maaxi, ja wetten cocouxen hän cudzui Merexi. Ja Jumala näki senhywäxi,
Ja Jumala sanoi: wihottacon maa ja caswacon ruohon josa siemen on, ja hedelmäliset puut, että cukin laistans hedelmöidze, josa on oma siemen idze hänesäns maalla. Ja tapahtui nijn. Ja maa wihotti ja caewoi ruohon, josa siemen oli laistans, ja hedelmäliset puut, joiden siemen oli idze heisäns, cusakin laistans. Ja Jumala näki sen hywäxi. Ja tuli ehtosta ja amusta colmas päiwä. (1. Moos.1:1-13.)
Martin Stodiuksen ei tiedetä olleen erityisen tuottoisa tutkimusjulkaisuissaan. Ainoa tunnettu tuotos käsitteli ihmisen vapaata tahtoa. Hän julkaisi joitakin onnittelu- yms. runoja. Eskil Petreusta hän auttoi tämän julkaistessa ensimmäisen Suomen kielen kieliopin (Linguae Fennicae brevis institutio) v. 1649. Luonnontieteitä ja -filosofiaa sekä niiden mysteereitä kohtaan hän osoitti erityistä kiinnostusta ja tutki niitä myös oppilaidensa kanssa; esimerkiksi tulen sytyttämistä auringonvalon ja lasilinssin avulla sekä näkymätöntä kirjoitusta alunavedellä, joka tulella lämmitettäessä muuttuu näkyväksi. Hänen kiinostuksensa okkultismiin ja kabbalismiin katsottiin noihin aikoihin hyvin arveluttavaksi. Puhdasoppisuutta pyrittiin voimallisesti varjelemaan kaikenlaiselta noituudelta ja pakanallisilta
"John Dee and Edward Kelly evoking a spirit"c Wikimedia
ajatuksilta. Kiinnostuksensa aiheeseen hän on varmaankin saanut opiskeluvuosinaan Saksassa. Toimintansa herätti myös Akatemian piirissä huomiota ja konsistorille esitettiin v. 1644 syytöksiä Stodiuksen kyseenalaisista toimista. Ylioppilas Eerik Mikonpojan vanhemmat syyttivät tämän saattaneen salatieteillään oppilaansa mielenvikaiseksi. Väitettiin että herra maisteri Stodiuksella olisi hallussaan "spiritus familiaris", kotihenki jonka avulla haltijansa saattoi hankkia vaurautta ja edistää omaa etuaan. Lisäksi eräät oppilaat tiesivät Stodiuksen hallussa olevasta epäilyttävästä kirjallisuudesta, jonka Stodius myönsikin. Piispa Rothovius, joka oli tunnettu puhdasoppisuuden vaalija vaati Stodiusta puhdistautumaan esitetyistä syytöksistä. Rothovius oli jo Akatemian avajaissaarnassaan tuonut esille vaatimuksensa kaikenlaisen noituuden ja taikuuden kitkemiseksi. Toistaiseksi vaatimukset eivät johtaneet toimenpiteisiin. Useat virkaveljet todistivat Stodiuksen puolesta, vaikkakaan eivät yksimielisesti. Asia tuli kuitenkin uudelleen esille v. 1653 maisteripromootiossa. Väitettiin että jotkin tutkinnon suorittaneista olivat saaneet Stodiuksen opastuksella apua mustasta magiasta. Esille tuli uudelleen Stodiuksen hallussa olevat epäilyksiä herättävät kirjalliset teokset. Asiaa tutkinut konsistori löysi mielestään riittävät perusteet ja erotti Martin Stodiuksen professuuristaan v. 1656. Erottaminen jäi kuitenkin toimeenpanoa vaille, koska Akatemian kansleri kreivi Pietari Brahe asettui puolustamaan Martin Stodiusta eikä katsonut aiheelliseksi vahvistaa konsistorin päätöstä.

Jo iäkäs, 70-vuotias Martin Stodius pyysi virkakiistaan väsyneenä eroa Akatemiasta v. 1660 ja anoi kirkkoherran virkaa palkkapitäjästään Naantalista, joka hänelle sitten myönnettiinkin. Martin Stodius hoiti Naantalin kirkkoherran virkaa vuoteen 1674, jolloin hän sairauteensa vedoten luovutti tehtävät vävylleen ja pitkäaikaisen Akatemiakollegansa pojalle Andreas Eskili Petraeukselle.

Martin Stodiuksen puoliso oli Elisabeth Peterintytär Dryander. Hänen sukujuuriaan ei tunneta - kenties he tapasivat Saksassa Martinin opintovuosina. Heidän ainoa tunnettu lapsensa Elisabeth on syntynyt v. 1640 Martinin ollessa jo 50-vuotias.

Martinus Henrici Stodius kuoli 85-vuotiaana 16.1.1676 ja hänet haudattiin yhdessä puolisonsa kanssa 20.2.1676 Turun Tuomiokirkkoon.

Elisabethin ja Andreas Petraeuksen lapset olivat:
Karl Petraeus (k. 1718) luutnantti
Johan Petraeus (k.1739) Drottningskärin komendantti, kapteeni
Eskil Petraeus (k.1696) apulaispappi 


Kyrö l. Kyröläinen


Martin Stodiuksen ädin ja Henrik Hanssonin toisen puolison, Elisabetin isä Martti Pekanpoika (Mårten Pehrsson) Kyrö l. Kyröläinen (k. jälkeen 1570) oli varakas valtaporvari. Hänet mainitaan Turussa vuosina 1530-1563. Veljensä Hannu Pekanpoika (Hans Pehrsson) oli Turun pormestari. Kuten aina, kruunun kassakirstut kolisivat tyhjyyttään. Mårten Kyröläinen on voudin 21.7.1582 päiväämän päätöskirjelmän mukaan lainannut merkittävän summan valtion kassaan. Velkaa ei ole kyety maksamaan takaisin, jonka johdosta tässä dokumentissa myönnetään määräaikainen (25 v ?) verovapaus hänen vaimolleen Walborg Olofsdotterille sekä heidän perillisilleen koskien kahta omistamaansa tilaa Tyrväänkylässä Ylä-Satakunnassa.
"Efter det vår tro undersåte borgare i Åbo Mårten Kyröläinen i sin lifstid har försträckt till vår och Riksens nödtorft en summa penningar, och arfvingarna ej ännu fått någon betalning, har vi fördenskull af gunst och nåde undt och efterlåtit Mårten Kyröläinens efterlefverska hustru Valborg Olofsdotter och deras arfvingar 25 (? numero epäselvä) års frihet för alla årliga utskylder som dem bör göra af de två hemman som dem tillkommer i Tyrvis by i Övre Satakunda, dock med den besked att samma Renta skall afreknas i den summa som han af oss och crono hafver till att krefva. Vår tillförordnade ståthållare i Finland, cammererare och befallningsmän bör ej göra härvidlag något hinder för Mårten Kyröläinens arfvingar." 
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=34478
Martin puoliso Vappu Olavintytär (Valborg Olofsdotter) (s. ennen 1522 - k. jälkeen 1582) oli mahdollisesti syntynyt Tyrväällä nimismies Olavi Jaakonpojan (k. jälkeen 1522) tyttärenä. Puolisonsa kuoli varhain ja Vappu hallitsi kauppahuonetta ilmeisen menestyksekkäästi. Kuten on käynyt ilmi aiemmin esitellystä Juhana III:n dokumentista Henrik Hanssonin saatavien maksamiseksi, on Vappu Olavintytär ollut aviossa Nils Torkilssonin kanssa, joka v. 1592 mainitaan H.H:n vaimon isäpuoleksi. On myös esitetty, että Vappu Olavintytär olisi ollut aviossa lisäksi Ispoisten Sigfridin kanssa ja olisi siten se Walborg joka kirjuri-Sigfridin vaimona mainitaan v. 1577 Kaarina Maununtyttären Liuksialan saattuessa. Kyrön Vappu Olavintyttären tiedetään kuuluneen Juhana III:n tuttavapiiriin.
Tyrvään Kiikoisissa 1540-1566 vaikuttanut Karkun Collinus suvun varhainen esi-isä Olavi Kyröläinen ei nimestä ja asuinpitäjästä huolimatta nykytiedon mukaan ole suoranaisessa sukuyhteydessä tässä puheena olleeseen sukuun. Karkun Collinukset liittyvät esivanhempiini toista sukuhaaraa ja olen heistä kirjoittanut aiemmin blogissani Karkun Stenbergien esivanhempina.



Linkkejä ja lähteitä:

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa IV - Turun tuomiokirkon haudat

Blogin aiemmassa Stodius artikkelisarjan osassa II mainittiin Turun linnan kirjuri Henrik Hanssonin (s. ennen 1555 - k. 1619) ensimmäinen puoliso Biretta. Hänet haudattiin Turun Tuomiokirkkoon v. 1589, jonka muistona on edelleen nähtävillä kirkon lattiassa alunperin sijainnut muistokirjoituksin varustettu kivilaatta. Samassa haudassa ovat myös heidän viisi nimeltä tuntematonta lastaan. Hautakivi sijaitseen nk. Tavastien hautakappelin rauta-aidan takana Hornin sarkofagin luona. Nykyisin nostettuna lattiasta ylös kappelin seinälle. Kivilaatasta on edelleen luettavissa siihen kaiverrettu teksti sekä sinettikuvio.
valokuva c Daniel Lehtovirta 2016

"Åhren effter Christi byrd 1589 then 25 Aprilis affsomnadhe i Gvdhi saligh hvstrv Birita Henrick Hanssons -, och ligger här medh sine fem barn begraffeen hvilkom Gvdh een saligh vpståndelsse förläne." (valokuva c Daniel Lehtovirta 2016)

"HIOB XIX CAP Iagh weet at min förlossare leffver och han skal på sidstonne vpweckia migh aff iordenne" (valokuva c Daniel Lehtovirta 2016)
Turun linnankirjuri Henrik Hanssonin sinettikuvio
(valokuva c Daniel Lehtovirta 2016)

Tuomiokirkkoon perheestä haudattiin myös itse kirjuri Henrik Hansson 4.4.1619 kahden kertaisin kellon soitoin. Hänen hautapaikastaan mainitaan: "Hendrich Hansson skall hava i gambla Cankas choret emellan Cangas gambla graff och een annan graf uti öster när hörne" (Bidrag till Åbo Stads Historia V Kyskorådet i Åbo protokoll s.6 Helmikuun 4. 1676). Vanhalla Kankaisten kappelilla tarkoitettaneen Tavastin kappelin etukulmausta, jossa sijaitsee Hornin hauta. Nykyisin Kankaisten kappelina tunnetaan Kaarina Maununtyttären hautakappeli.


Henrik Hanssonin hautausmerkintä Turun Tuomiokirkon tileissä 4.4.1619
Digitaaliarkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1698242


Muita Tuomiokirkkoon haudattuja Stodiuksia:

  • Jeremias Henriksson Stodius, linnan kirjurin poika 15.5.1650
  • Erik Henriksson Stodius, linnan kirjurin poika 4.6.1650
  • Juliana, edellä mainitun vaimo 4.9.1677
  • Martin Henriksson Stodius sekä vaimonsa Elisabeth Dryander 20.2.1676
Tavastin kappeli (c JP Mattjus)



Turun Tuomiokirkkoon haudattiin 20.3.1588 Malin-niminen nainen. Hänen hautansa sijoittuu Henrik Hanssonin ja Biretan hautojen viereen. "Åren efter Christi byrdh 1588 then 6 Mart. afsomnade i Herranom sahlig hustru Malin, Hans Olofssons"

Tuomiokirkon hautauksista v. 1588 löytyy merkintä: "20.3 Henrick Hanssons Moor; kyrkien; alle klockorna 8 dlr 15 öre" Tämä saattaa viitata siihen, että kyseessä olisi linnan kirjuri Henrik Hanssonin äidin hauta. Tämän Malinin puolisoksi mainitaan Hans Olofsson. Etunimensä puolesta hän voisi olla Henrik Hanssonin toistaiseksi identifioimaton isä. Aiemmassa Stodius artikkelissa isän nimeksi arveltiin Hans Eriksson, joka myös Alftan-kronikassa mainitaan Huomionarvoista on se, että Malin-rouvan hautaus on ollut tuona aikoina arvokkaammasta päästä.

Mahdollisesti myös linnankirjurin lapsen hautausmerkintä: "19.7.1588 Henrick Hanssons barn, kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 8 öre"

Haudan sijainnista ja Henrik Hanssonin sinettikuvion tähti ja risti aiheesta on arveltu johdettavaksi sukuyhteyksiä Tavast-, Stjernkors-, Särkilahti- ja Kirves -sukuihin. Kenties oletetun Malin-äidin tai ensimmäisen puolison, Biretan kautta. Näille oletuksille ei kuitenkaan toistaiseksi löytynyt selkeitä todisteita.



Linkkejä ja lähteitä

torstai 10. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa III - Kirjurin puujalka

Stodius-suvun tarina jäi edellisessä blogiartikkelissani vaiheeseen, jossa kuningas Juhana III kuoli 17.11.1592 ja Henrik Hansson toimi tämän halinnossa Turun linnan pääkirjurina, aikalaisena todistamassa sivuroolistaan käsin kuningaskunnassa käytyä valtaistuinpeliä.
Kustaa Vaasa oli säätänyt aikanaan kuninkuuden perinnölliseksi. Tässä perimysjärjestyksessä Juhana III:n ja Katariina Jagellonican poika Sigismund oli laillinen valtakunnan seuraava hallitsija. Hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1593. Sigismund oli jo aiemmin, vuonna 1587 valittu äitinsä kotimaan, Puolan katolista uskoa tunnustavaksi kuninkaaksi. Nämä seikat aiheuttivat kitkaa Ruotsin aatelistossa, joka luterilaisuuden tultua viralliseksi valtakunnanuskoksi pelkäsi uskonpuhdistuksia ja oman asemansa menettämistä. Sigismundin oli vaikea vakiinnuttaa asemaansa, koska joutui kotimaansa vastustuksen vuoksi hoitamaan hallintoaan Puolasta käsin ja sen vuoksi joutui turvautumaan suuressa määrin isänsä veljen, Kaarle-herttuan johtamaan sijaishallintoon sekä Suomen käskynhaltijaan, Klaus Flemingiin. Valtataistelun jatkuminen kuninkaan, Kaarle-herttuan ja yllhäisaatelin kesken oli väistämätöntä.

Merkintä Turun linnan henkilökuntaluettelosta tilikirjassa 1585
V. 1594 Sigismund asetti Suomen käskynhaltijaksi Klaus Flemingin, joka oli pääosin muista ja varsinkin ruotsalaisista valtaneuvoksista poiketen Sigismundin leirissä. Klaus Fleming oli asemansa ja varakkuutensa vuoksi tuon ajan Suomen mahtavin ja merkittävin vallankäyttäjä. Hänellä oli asevoimien tuki ja kotoinen aatelistommekin taipui hänen valtansa alle. Vuotta myöhemmin 1595 Henrik Hanssonin mainitaan toimineen Klaus Flemingin palvelijana ja kartanonvoutina (Kiuasmaan mukaan) - ilmeisesti linnankirjurin töiden ohessa. Klaus Fleming hallitsi useita kartanoita, m.m. Siuntion Suitiaa.

Klaus Fleming (c Wikimedia)
Fleming oli Venäjää vastaan käytävän sodan ylipäällikkö, jonka toimesta suomalaisiin talonpoikiin kohdistui valtavia rasituksia sotajoukkojen linnaleirityksistä. Loputtomat sotaväen otot sekä osin Flemingin omavaltaiset muonitus- ja majoitusrasitteet johtivat kapinamielialaan. Pohjanmaalaiset talonpojat hakivat tukea Kaarle-herttualta, joka lupasikin tukensa lopettaa Flemingin toimet. Tilanne johti lopulta avoimeen kahakointiin talonpoikien ja Flemingin sotajoukkojen välillä. Syntynyttä kapinaa on sittemmin kutsuttu nimellä Nuijasota. Kouluttamattomat ja puutteellisin asein varustautuneet talonpojat kävivät taisteluun ammattisotilaita vastaan. Sotilasjoukot vangitsivat kapinallisten päällikön, Jaakko Ilkan, joka tuotiin Turun linnan tyrmään 1596. Henrik Hansson toimi edelleen Turun linnan pääkirjurina ja on ollut mitä todennäköisimmin todistamassa tämän legendaksi muodostuneen henkilön vankeutta. Kuten myös pakoa; Jaakko Ilkka nimittäin onnistui pakenemaan vankilastaan palaten johtamaan joukkojaan entistä raivoisammin. Hurja kansan suussa liikkunut tarina kertoo että Jaakko Ilkka olisi karannut vessan istuinaukon kautta. Se aukko jota Turun linnassa esitellään on kyllä liian pieni pohjalaiselle talonpojalle, mutta hänen vankityrmänsä on kuitenkin edelleen siellä nähtävillä. Lopulta 1597 talonpojat jäivät sotajoukon ylivoiman alle ja Jaakko Ilkka muiden kapinajohtajien kanssa teloitettiin sekä heidän kapinansa kukistettiin.
Nuijasotaan tiedetään esi-isistämme osallistuneen Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson) Friis (1560- n.1600, Gode-Essbjörn sukuhaaraa), joka taisteli Flemingin joukoissa. Hän joutui Kaarle-herttuan vangiksi ja armahdettiin 1599. Toimi Turun linnassa  ja osallistui Suomen aateliston kokoukseen 1596.

Kuninkaan heikon aseman ja Kaarle-herttuan määrätietoisten, Ruotsin aatelin tuella toteutettujen toimien seurauksena tämän asema vahvistui ja tyytymättömyys Sigismundia kohtaan lisääntyi. Nuijasodan aikaiset tapahtumat kiristivät Flemingin ja Kaarle-herttuan välit yhteenoton partaalle. Kaarle-herttua oli julistautunut valtionhoitajaksi Alborgan valtiopäivien hyväksymänä 1597 ja samalla Klaus Flemingistä tuli kapinallinen vastustaja, joka oli saatava syrjään käytännössä Suomen yksinvaltiaan asemasta.
Klaus Fleming oli palaamassa Nuijasodan loppunäytöksen tapahtumista Pohjanmaalta takaisin Turun linnaan kun hän yllättäen sairastui ja kuoli 13.4.1597. Hänen ruumiinsa tuotiin linnan kappeliin. Sigismund nimitti hänen tilalleen Suomen aatelin esityksestä Venäjän sodassa ansioituneen sotapäällikön Arvid Stålarmin.

Kaarle-herttua sai viimein kaipaamansa luvan käydä toimiin asettaakseen kuriin ja järjestykseen suomalaiset alamaiset. Kaarlen sotajoukot nousivat maihin syyskuussa 1597 aivan Turun linnan muurien tuntumassa ja Stålarm kutsuttiin ulos linnasta neuvotteluihin. Tämä oli kuitenkin ansa, jolla katkaistiin linnan ylipäällikön yhteys linnaa puolustaviin joukkoihinsa. Alkoi linnan piiritys, jonka sisään jäivät Stålarmin vaimo sekä myös kirjurimme Henrik Hansson lukuisten muiden joukossa: Pertteli Iivarinpoika, Daniel Hjort, Klaus Flemingin leski Ebba Fleming ...
Piirityksen jatkuessa ja tykkitulen jyskyessä läheiseltä Tallinmäeltä alkoivat puolustuksen rivit rakoilla ja osa sotilaista karkasi linnasta. Osansa myyräntyöstä teki Daniel Hjort, joka levitti toimillaan Kaarlelle suotuisaa antautumisen mielialaa. Kuten lopulta myös kävikin.
Alftan-sukukronikka kertoo tapahtumista ja Henrik Hanssonista seuraavasti:
"Tallinmäeltä Rautaportin läpi ammuttu tykinkuula repi irti tämän Henric Hanssonin säären. Onnettomuus tapahtui linnan Linnanpihalla, kun herttua Carl valloitti Turun linnan ja koko Suomen. Tämän vamman johdosta hän oli pakotettu antaa kantaa itsensä ulos tuolissa ja luovuttaa hänelle linnan avaimet ja käytti sitten puujalkaa unde filius cognomen obtinebat Stodii."
Miksi sitten Henrik Hansson olisi ollut se, jonka tehtäväksi jäi tämä luovutusseremonia? Linnan käskynhaltijana ja voutina Hordeelin jälkeen vuodesta 1591-92 toiminut Hans Eriksson Brinkkala kenties oli Stålarmin mukana linnan ulkopuolelle jääneissä joukoissa. Hänet vangittiin 30.9.1597 ja vapautui vuotta myöhemmin. Mirkka Lappalainen kuvaa ansiokkaassa teoksessaan "Susimessu, 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa" valtataistelun vaiheita ja kertoo Turun linnan antautumisen yhteydessä seuraavasti:
"Syyskuu kului ja piiritys jatkui. Sade täytti Kaarlen väen kaivamat vallihaudat ja linnasta ammutut tykinlaukaukset muhensivat piirittäjien moraalia. Stålarm ei kuitenkaan saapunut linnaa vapauttamaan, vaan osoitti jälleen merkillistä päättäväisyyden puutetta. Hän purki leirinsä, hajotti sotajoukot eri linnoihin ja lähti itse jostain syystä Viipuriin. Viimeistään tästä kuultuaan Turun linnaa puolustavat sotilaat alkoivat napista. Muurien suojista pakeni jatkuvasti sotilaita, jotka liittyivät Kaarlen joukkoihin. Linnaa komentava Per Söffrinsson oli sotilaiden keskuudessa erittäin epäsuosittu, sillä hänen tiedettiin kahmineen itselleen heidän palkkarahojaan. Mikkelinpäivänä syyskuun lopussa linnan väki pyysi päästä keskustelemaan herttuan kanssa. Neuvottelujen aikana suomalaiset lankesivat samanlaiseen ansaan kuin Kupittaalla. He jättivät hyväuskoisesti linnan etuvarustuksen miehittämättä, jolloin herttua täysin häikäilemättömästi komensi joukkonsa valtaamaan sen. Tämän jälkeen suomalaisten oli pakko antautua. Sotilaat vannoivat uskollisuudenvalan hyökkääjälle. Per Söffrinsson luikki pakoon jonkin salakäytävän kautta ja Kaarle herttua-astui sisään linnaan"

Sukuhistorioitsijat ovat käyneet keskustelua Alftan-kronikan maininnasta, jonka mukaan tämä olisi ollut myös linnan käskynhaltijana. Tämä haiskahtaa kovasti liioittelulta. Ehkä hän vain oli sekavasssa piiritystilanteessa hallintohierarkiassa seuraava toimimaan avainten luovuttajana. Tai kenties hänen rooliaan on kronikassa liioiteltu; todennäköisempää lienee että pääkirjuri oli läsnä vouti Hans Eriksson Brinkkalan seurassa tässä tapahtumassa, jonka jälkeen vouti vangittiin mutta vähäpätöinen kirjuri sai jäädä pyörittämään linnan rutiineja - kunhan vammautunut jalka ensin korvattaisiin puisella.

Eräs Suomen kansallishistorian merkittävimmistä kulttuuriaarteista on Albert Edelfeltin maalaus "Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista". Maalaus pohjautuu Sakari Topeliuksen Maamme kirjan kertomaan:
"Vallattuaan Turun linnan syyskuussa 1597 Kaarle on avauttanut Flemingin arkun linnan kappelissa varmistaakseen tämän kuolleen. Hän vetää vainajaa parrasta ja lausuu ”Jos nyt eläisit, ei pääsi olisi kovin lujassa”, mihin leski Ebba Stenbock vastaa ”Jos minun autuas herravainajani eläisi, ei Teidän armonne olisi koskaan päässyt tänne sisälle.”"
Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista
Albert Edelfelt (c Wikimedia)

Näin siis Turun linna alistui Kaarle-herttuan vallan alle. Kaarle joutui kiiruhtamaan takaisin valtakunnan pääkaupunkiin Sigismundin hankkiessa maihinnousua. Turkuun hän jätti pienen sotajoukon pitämään linnaa hallussaan. Suomalaisaateli otti tilanteesta vaarin ja valloitti linnan takaisin sekä jatkoi maihinnousulla Upplantiin tukeakseen Sigismundin joukkoja. Ajoitus meni kuitenkin pieleen; hanke kaatui koska Sigismundin joukot eivät olleet ehtineet vielä paikalle. Tämä hieman nolosti ja ilman taisteluita päättynyt maihinnousu onkin jäänyt historiassa ainoaksi kerraksi kun suomalaiset ovat tehneet hyökkäysoperaation Ruotsin mantereelle.
Kaarle-herttua teki uuden hyökkäyksen Suomeen 1599 ja valloitti takaisin Turun linnan asettaen käskynhaltijaksi Joachim Scheelen sekä linnan päälliköksi William Ruthwenin.

Henrik Hansson kenties ei enää tuolloin ollut linnan kirjurina - hänet on mainittu entiseksi kirjuriksi ensimmäisen piirityksen ja loukkaantumisensa jälkeen v. 1598. Kuten kronikka kertoo, tehtiin Henrik Hanssonille katkenneen raajan tilalle puujalka. Tästä hän sai lisänimen Henrik Hansson Träfot eli Puujalka. Josta hänen lapsensa aikanaan johtivat kenties oppineen Mårtenin aloitteesta sukunimen Stodius. Henrikin ei tiedetä tätä lisänimeä itse käyttäneen.

Kaarle eteni lyöden Sigismundin suomalaiset sotajoukot ja otti haltuunsa myös Viipurin. Turun linnanpäällikkö Mikael Påvelsson Munck sekä Klaus Flemingin pojat Johan ja Olof olivat niiden 20 joukossa jotka Kaarle-herttua teloitutti Turussa rangaistuksena ja esimerkkinä 10.11.1599 (n.k. Turun verilöyly).

Kaarle-herttua aloitti omat järjestelynsä ja selvittelynsä hallinnon uudelleen organisoimiseksi. Henrik Hansson sai kutsun v. 1600 saapua Tukholmaan mukanaan linnan tilit neljän edeltävän vuoden ajalta. Tehtävä lienee normaalisti kuulunut voudin toimenkuvaan, mutta Henrik sai tuurata nyt jo erotettua ja vangittua ollutta voutia Hans Eriksson Brinkkalaa. Tämä tapahtuma on voinut myös harhauttaa sukukronikan kirjannutta Henrikin todellisesta asemasta. Veljensä Roland on ilmeisesti myös joutunut selvitystoimiin. Hänet tavataan v. 1600 Räävelin linnassa (Tallinna) vastaavissa toimissa. Kaarlen puhdistuksiin kuului käydä läpi edellisen hallinnon myöntämiä etuisuuksia ja palkkatiloja jne.
Alftan-kronikka mainitsee:
"Kun Rolamb Hansson sai kuulla mitä veljelle oli tapahtunut ja mitä hän teki, määräsi hän samoin luovuttamaan Räävelin tuomioavaimet herttualle, joka ne aiemmin omisti, annettavaksi kuningas Sigismundille.
Kun herttua Carl oli vallannut maan koko kuningaskunnan kera, antoi hän tutkintakäräjien kulkea koko maassa siitä, että kuinka kukin omisti kuninkaan- ja aateliskartanoita ja omaisuutta; tällöin liitoutuivat nämä kolme veljestä ja myivät kartanonsa jungfru Sigridille, kuningas Ericin tyttärelle, joka sitten piti ne jakamattomana jälkeläistensä hallussa. Mutta Claes Tott myi ne kaikki Ja ne kuuluvat nyt olevan redusoitu (palautettu kruunulle)."
Edellämainittujen omistusten todenperäisyydestä on esitetty arvostelua eikä niihin viittaavaa dokumentaatiota ole kyetty esittämään. Yhtäkaikki tapahtumien valossa ei kronikan tarinaa ole voitu myöskään kiistatta sulkea pois.

Henrik Hanssonin kirjaama kuitti ja sinetti Turun linnan tilikirjassa 6.9.1578
Henrik Hanssonin ura linnan kirjurina lienee päättynyt viimeistään 1601 tuon mainitun Tukholman selvitysmatkan jälkeen. Vuonna 1609 Henrik Hansson on ollut osallisena turkulaisen Jaakko Kyrön perinnönjaon selvityksessä. Kyseessä oletettavasti on Henrikin puolison veli, joka oli huomattavan varakas kauppaporvari. Jälkeensä jääneiden alaikäisten lasten ja omaisuuden hallinta on jaettu kolmen henkilön kesken, joista yksi on Henrik Hansson. Tällä toimella hänestä tuli Martti, Matti ja Olavi Jaakonpoikien edunvalvoja huolehtien heidän perustarpeistaan ja koulutuksestaan. Henrik Hanssonin kuoleman jälkeen Martti Jaakonpoika kävi oikeutta perintösaatavistaan Henrikin kuolinpesää vastaan.

Turun tuomiokirkko (c Wikipedia)
Henrik Hansson asui viimeiset vuotensa Turun kirkkokorttelissa, ainakin vuodesta 1614 kuolemaansa asti v. 1619. Tämän jälkeen omistajaksi mainitaan "Henrik Hansson fordom slotts schiffuers Enckia" eli entisen linnankirjuri Henrik Hanssonin leski.
Henrik Hansson "Träfot" kuoli kevällä 1619. Hänet on haudattu Turun Tuomiokirkkoon. 4.4.1619 kahdenkertaisin kellonsoitoin. Hänet lienee haudattu n.k. vanhaan Kankaisten kuoriin. Tästä maininta Bidrag till Åbo Stads Historia V Kyskorådet i Åbo protokoll s.6 Helmikuun 4. 1676:
"Hendrich Hansson skall hava i gambla Cankas choret emellan Cangas gambla graff och een annan graf uti öster när hörne". Tällä tarkoitettanee Tavastin kappelin etukulmausta, jossa sijaitsee Hornin sarkofagi.
Nykyisin Kankaan kappelina tunnetussa kuorissa on Kaarina Maununtyttären massiivinen sarkofagi. Hänen jäännöksensä siirrettin tänne alkuperäisestä paikastaan Tottien hautakammiossa.
Ristesivätkö täällä Henrikin ja Kaarinan tarinat vielä viimeisen kerran...?

Tulevassa blogiartikkelissani kirjoitan Henrikin ja Elisabetin pojan, Martin Stodiuksen tarinaa sekä Elisabetin Kyrö-suvun taustoista.

Linkkejä ja oheislukemistoa:

  • Edeltävät Stodius artikkelini:

  • Kooste Henrik Hanssonia koskeviin arkistodokumenttilinkkeihin:

torstai 3. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa II - Turun linnankirjuri

Stodius-suvun alkuperästä on sukuhistorioitsijoiden piirissä monenlaista tulkintaa. Edeltävässä blogiartikkelissani toin esille tutkimuslinjoja liittyen Gode-Aurelius sukuhaaramme esipolviin Erkki Henrikinpoika (Erik Henriksson) Stodiuksen (s. 1590 jälk, - k. 1654) myötä.
Hänen isänsä tiedetään olleen Turun linnankirjurina toiminut Henrik Hansson (s.n. 1555 - k.1619), jonka vaiheita ja perhesuhteita käyn läpi tässä artikkelissa.

Varhaisin tieto Henrik Hanssonista on vuodelta 1573 (mahdollisesti jo 1570), jolloin hänet mainitaan Klaus Åkenpoika Tott'in palveluksessa. Veljensä Roland Hansson oli jo aiemmin v. 1569 Tottin palvelijana. Tämä maineikas sotapäällikkö oli niihin aikoihin Viron ylipäällikkö ja käskynhaltija. Hän hallitsi m.m. Sjundbyn kartanolinnaa, jonka valtiaaksi hän oli tullut avioliittonsa kautta. Lisäksi hänellä oli kuningas Erik XIV:n aikana myönnettyjä läänityksiä eteläisessä Suomessa. Omaisuutensa hoitoon ja etujensa valvontaan hän tarvitsi palkollisia, jollaisia Henrik ja Roland siis olivat.

Loppuvuodesta 1573 Henrik Hansson on kuitenkin jo kanslia-apulaisena (Cantzelij förvant) kuningas Juhana III:n palveluksessa. Veljensä Roland oli ilmeisesti myös jo vuonna 1570 mainittu samassa toimessa. Kansallisarkistossa on luettavissa kuninkaan määräys Henrikin vuosipalkasta 5.11.1573
(Suomea koskevia kuninkaallisia kirjeitä 1540-1634 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719361:

"Juhana Kolmas Jumalan armosta Ruotsin, Göötan ja Vendin etc. kuningas 
Teemme tiettäväksi, että me olemme suosiosta ja armosta myöntäneet ja suoneet nyt tällä avoimella kirjeellämme otolliseksi ajaksi tälle uskolliselle palvelijallemme ja kansliakirjurille Henrik Hansinpojalle vuosipalkaksi ja toimeentuloksi neljätoista taalaria, yhden vaatekerran, viljaa yksi puntaa, voita kuusi naulaa, minkä takia meidän kamarineuvoksemme, kamreerimme, kasssanhoitajamme ja kaikkien muitten, joilla meidän vuoksemme on tahtoa, velvollisuutta ja valtaa, tulee tietää, etteivät he tee tämän jälkeen edellämainitulle Henrik Hansinpojalle tämän täyttämiseksi mitään estettä tai haittaa. Kirjoitettu meidän kuninkaallisessa linnassamme Tukholmassa, marraskuun 5. pnä vuonna 1573 yhdennellätoista meidän hallintomme aikaa."
 (käännös  Matti Lund http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-5.html)
Turun linna 1500-luvulla (c JP Mattjus)
 Valtakunnassa oli tapahtunut vallanvaihto v. 1569, jossa edesmenneen kuninkaan, Kustaa Vaasan pojat Erik XIV ja Juhana-herttua taistelivat keskenään vallasta. Istuva kuningas Erik XIV syrjäytettiin syksyllä 1568 ja vangittiin puolisonsa Kaarina Maununtyttären ja lastensa kera. Juhana herttua julistautui kuninkaaksi 1569. Vangittu Erik tuotiin perheineen lyheksi aikaa Turun linnaan. Juhana päätti ilmeisesti tulevien kruununperijöiden pelossa erottaa aviopuolisot. Erik vietiin lopulta Gripsholman linnaan ja Katariina sekä lapset Sigrid, Gustaf ja Henrik.sijoitettiin Turun linnaan heinäkuussa 1573. (Tämä siis n. 3kk aiemmin kuin Henrik Hanssonille kirjattu palkkamääräys).
Erik kuoli vankeudessa, ilmeisesti myrkytettynä veljensä toimeksiannosta v. 1577.

Entinen kuningatar eleli lapsineen eristyksissä ja vankina hänelle osoitetussa osassa linnaa, kuitenkin siedettävissä oloissa. Ankara takaisku Kaarinalle tuli kun poikansa Gustav siirrettiin Juhanan määräyksestä Puolaan, kuningatar Katariina Jagellonican kotimaahan. v. 1575. Linnan tilit tuolta ajalta eivät tiedä paljastaa juurikaan mitään Kaarinaan liittyvää lukuunottamatta runsasta kynttilöiden kulutusta josta voutia oli tiukattu. Tämä antoi selityksen seuraavin sanoin: "Niin kauan kuin Kaarina Maununtytär oli linnassa, ei kynttilöitä koskaan yöllä sammutettu."

Seuraava tieto Henrik Hanssonista ajoittuu vuodelle 1577 ja liittyy e.m. tapahtumiin; Juhana III lahjoitti veljensä leskelle, Kaarina Maununtyttärelle elannoksi ja asuinpaikaksi Kangasalan Liuksialan kartanon. Hänen ja lastensa muuttoa 1.6.1577 Turun linnasta Porin kuninkaankartanon kautta Kokemäenjoen vartta ylävirtaan ja Liuksialaan seurasi saattue, johon kuului myös Henrik Hansson. Mukana olleista on tunnistettavissa ainakin entinen Kustaa Vaasaan sihteeri Jaakko Teitti, joka tuohon aikaan oli Juhanan epäsuosiossa. Lisäksi seurueessa oli Ispoisten Sigfrid-kirjurin vaimo Walborg. Ispoisten suvulla on ollut jonkinasteista kanssakäymistä Henrik Hanssonin suvun kanssa - kenties jopa sukulaisuussuhde. Saattueen jäsenistössä mainittu kirkkoherran rouva Britta (Olofsdotter) oli maineikkaan piispa Mikael Agricolan leski.

Yllä olevassa otteessa (s.52) mainitaan Liuksialan saattueen henkilöt.
Suomi -Tidskrift i fosterländska ämnen 1849 / Finska litteratursällskapets förlag / Karin Månsdotters lefverne / O.Rancken

Kaarina Maununtytär
(Wikimedia)
Oliko sattumaa että Henrik oli palkattu Turun linnaan Kaarina Maununtyttären ja lastensa saapumisen aikoihin ja että tämä sittemmin oli mukana saattueessa Liuksialaan? Oliko tapahtuneella juurensa kiistellyssä sukukronikassa mainitusta Hans Erikssonin - Henrikin oletetun isän - läheisestä yhteydestä Kaarina Maununtytttäreen? Tästä oletetusta yhteydestä on mainittu myös ylläolevan artikkelin "Karin Månsdotters lefverne" sivulla 4. Niin tai näin, Henrik Hansson on ollut tuon aikajakson 1573-1577 Turun linnassa. Palveliko hän toimissaan Kaarinaa ei ole tiedossa. Tässä voimme kukin tahollamme antaa mielikuvituksen värittää tarinaa...

Antti Järvenpää on koostanut otteita Turun linnan tilinpidon alkuperäisdokumenteista 1577-1578, jotka saattaisivat liittyä Henrikin opintoihin. http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/alftan/HenrikHansson/index.html.)
Eräässä dokumenteista mainitaan Lasse Larsson, jonka vaimo mahdollisesti "hustru Britta Lasse Larssens" esiintyy yhtenä Liuksialan saattueen jäsenenä. Mitään varmaa todistetta ei kuitenkaan ole sille että nämä kaikki Järevenpään esittämät dokumentit koskevat tässä käsiteltävää Henrik Hanssonia. Turussa tiedetään myös muita Henrik Hansson -nimisiä henkilöitä niihin aikoihin.

Vuonna 1580 hänet on ylennetty kanslia-apulaisesta linnan alikirjuriksi - kenties opintojensa seuraamuksena. Samana vuonna linnan käskynhaltijaksi asetettin Julius Gyllenhielm, Juhana III:n avioton poika tämän suhteesta Kaarina Hannuntyttären kanssa. Koska Kaarina ei ollut ylhäistä sukua, avioitui Juhana puolalaisen Katarina Jagellonican kanssa. Kaarina Hannuntytär sai Juhanalta elannokseen ja asunnoksi Kangasalan Vääksyn kartanon. Näin Juhanan "frillasta" tuli lähes naapuri veljensä Erikin "frillan" Kaarina Maununtyttären kanssa. Samana vuonna 1580 linnaan asettui myös Pontus de la Gardie puolisonsa Sofia Gyllenhielmin kanssa, joka oli Juliuksen sisar. Kaarina Hannuntyttären toinen puoliso, Juliuksen ja Sofian isäpuoli, Lars Hordeel nimitettiin samaan aikaan Turun linnanvoudiksi. Linnanpäällikkönä toimi Bertil Erikinpoika Ljuster, joka oli kuninkaan pitkäaikainen luottomies - hän oli m.m.vastannut Erik XIV:n vartioinnista Turussa. Näin Juhana III miehitti omalla klaanillaan Turun linnan hallinnon, jonka rattaaksi kirjurinuorukainen asetettiin.

Turun linnan kirjurintupa (c JP Mattjus)
Pontus de la Gardien hovijunkkareiden piirroksia
Turun linnan kirjurintuvan seinässä vuodelta 1584 (c JP Mattjus)

Turun linnaan majoittui myös Juhana-kuninkaan entinen jalkavaimo Kaarina Hannuntytär, nyt siis linnanvoudin puolisona. Hänen seurassaan olivat Juhanan ja Kaarinan yhteinen lapsi Lucretia sekä Lars Hordeelin kanssa yhteinen 7-vuotias tytär Anna.
Linnaan muodostui jälleen pitkän tauon jälkeen jonkinlaista hovielämää. Juhanan herttua-aikojen jälkeenhän linna oli ollut ainoastaan hallinnollinen ja sotilaallinen keskus. Hovin ylimpänä valtiaana toimi Pontus de la Gardie, vaikkakin oli lähes jatkuvasti sotaretkillä venäläisiä vastaan m.m. Karjalassa ja Baltiassa.

Kovin leveää ei leipä linnan kirjurina ollut, koska hänet on v. 1581 todettu varattomaksi. Pontus de la Gardie määräsi hänelle maksettavaksi palkkaa kymmenen taaleria rahaa ja kahdeksan kyynärää kangasta. Olisiko mennyt osin hamekankaaksi morsiolle?
Henrikin avioitumisesta tiedetään ainoastaan välillisesti. Turun Tuomiokirkkoon haudattiin Henrick Hanssonin puoliso Bireta:

"Åhren effter Christi byrd 1589 then 25 Aprilis affsomnadhe i Gvdhi saligh hvstrv Birita Henrick Hanssons -, och ligger här medh sine fem barn begraffeen hvilkom Gvdh een saligh vpståndelsse förläne.HIOB XIX CAP Iagh weet at min förlossare leffver och han skal på sidstonne vpweckia migh aff iordenne"
Henrik Hanssonin käyttämän vaakunakuvion kirjaimet H.H. sekä tähti- ja ristikuvio ovat luettavissa
http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/rsinettike.htm
hautakivessä, joka on kirkossa nähtävillä tänäkin päivänä. Hautakivi on nykyisin nostettuna lattiasta pystyyn kirkon käytäväseinän viereen. Hauta oli alunperin Tavast-kuorin oikeassa reunassa rauta-aidan vieressä. Nyt paikalla on Evert Hornin ja puolisonsa Margareta Fincken sarkofagi

Kuten kiven tekstistä käy ilmi, on Henrikillä ja Biretalla ollut viisi lasta vaimon kuollessa 1589, jotka ovat myös haudattuina tähän samaan Turun Tuomiokirkon hautaan. Lapsien nimistä ja kohtaloista ei ole tietoa. Biretan kuolinvuodesta voidaan päätellä, että heidän on täytynyt olla aviossa viimeistään 1580. Henrik Hanssonin tarkka syntymäaikakaan ei ole tiedossa, mutta edellä olevista tapahtumista voidaan arvioida syntymäajaksi n. 1555, joka sopisi myös arvioituun avioitumisen ajankohtaan viimeistään 25 vuotiaana. Myöskään vaimon sukutaustasta ei ole varmaa tietoa. Häntä on arveltu m.m. Israel Stiernkorsin tyttäreksi. Tämä sukuyhteys selittäisi kenties Henrikin risti-tähti vaakuna-aiheen. Stiernkorseilla on myös sukuyhteys aiemmin mainittuun Ispoisten-sukuun.

Henrik Hansson eteni virkauralla. Hänet mainitaan linnan pääkirjuriksi v. 1584. Lisäksi hänen tiedetään harjoittaneen kauppapurjehdusta 1580-luvulla. Kirjoitus- ja laskutaitoinen hän oli kirjuritoimensa vuoksi - kenties kielitaitoinenkin. Kauppalaivat purjehtivat Turusta Ruotsin ja Baltian lisäksi Saksaan Wismariin ja Lyypekkiin. Ehkä tämän myötä syntyneet liikesuhteet vaikuttivat siihen, että leskimies Henrik Hansson avioitui uudelleen  v. 1590 merkittävän turkulaisen Kyrön kauppahuoneen Elisabet Martintytär Kyrön (s. ennen 1570 - k.jälkeen 1629) kanssa. (Kyröläisistä kirjoitan muutama rivin tulevassa artikkelissa.)
Jonkin verran varallisuutta alkoi tuossa vaiheessa olla koossa, koska hän on avustanut alati niin niukkaa kruunun varantoa rahaa lainaamalla, jonka lisäksi hän on ollut kolme vuotta palkatta. Tästä asiantilasta on dokumenttina kuningas Juhana III:n allekirjoittama dokumentti 5.8.1592 jossa ohjeistetaan alamaisia toimenpiteisiin Henrik Hanssonin saatavien turvaamiseksi:

"Siitä, ettei hänen hovimiehensä, tämä meidän palvelijamme ja kirjurimme Turun linnassa Henrik Hansinpoika ei ole saanut kolmeen vuoteen vastaanottaa palkkaansa vaatteissa ja rahoissa eikä yhtä hyvin viljanakaan, jonka me olemme hänelle hänen elinajakseen itse allekirjoittamallamme avoimella kirjeelläämme vuotuisesti tunnustaneet ja suoneet, mistä täällä myös meidän kuninkaallinen laskukamarimme todistaa, niin tämän johdosta käskemme me tämän kautta, että millä vain mikä voidaan keinoksi siitä ylipääsemiseksi löytää, täytyy hänelle hyvittää joko ulosmaksujen ja verojen muodossa siitä talosta, jonka hänen vaimonsa isäpuoli Niiles Torkkelinpoika omistaa Ruskon kappelikunnassa, tai muuten korvata, ja varsinkin, kun hänellä on sitä paitsi tämän palkkansa lisäksi vaadittavana ne hänen lastensa äidinperintö- ja muut rahat, jotka hän on linnan välttämättömiä menoja varten lainannut, ja omaksi lainakseen ottanut ja niiden maksusta takuuseen mennyt. Ja teemme me täten tämän kautta tiettäväksi, mikä tahtomme on, meidän oikealla sinetillämme varustettuna Kuninkaansaarella (Konungs öö = Kungsö?) elokuun 3. pnä 1592.
Me Juhana kolmas Jumalan Armosta."
(Suomennos Matti Lund http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-5.html   http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719273)
Kirje on päivätty vain hieman yli 3 kk ennen kuningas Juhana III:n kuolemaa 17.11.1592. Valtakunnassa alkoi uusi myllerrys ja valtaistuinpeli sai jatkoa. Näistä tapahtumista ja Henrik Hanssonin vaiheista kirjoitan seuraavassa blogiartikkelissani.

Juhana III
(Wikimedia)


Lähteitä, linkkejä ja oheislukemistoa: