torstai 17. joulukuuta 2015

Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita

Parissa aiemmassa blogikirjoituksessani olen käynyt läpi Blankenfeldien suvun historiaa Baltiassa ja Berliinissä liittyen Ylöjärven Hirvijärven esipolvien vaiheisiin. Tässä yhteydessä tuli esiin Franz von Blankenfeld'in ja Könne von Tiesenhausen'in avioliitto ja kytkentä sukupuuhumme. Rouvan nimi tunnetaan dokumenteissa myös m.m. muodoissa Kone ja Kunigunde. Hänet tiedettiin Tallinan ja Saarenmaan arkkipiispan Georg von Tiesenhausen'in sisareksi. Puolisonsa Franz von Blankenfeld'in veli Johann von Blankenfeld toimi tämän edeltäjänä Tallinnassa sekä Tarton ja Riikan arkkipiispana. Nämä baltian saksalaiset valtasuvut olivat siten kontaktissa ja toimivat samassa sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kerroksessa.
Allaolevassa esityksessä esiintyvä numerointi henkilön nimien jäljessä viittaavat Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.

Tiesenhausen'it saapuivat Liivinmaalle noin 1210-luvulla katolisten saksalaisten piispojen ja saksalaisen ritarikunnan ristiretkeläisten vanavedessä. Heidän alkuperänsä on johdettavissa Saksaan Weser-joen varrelle, Nienburgin pohjoispuolelle. Niillä seuduilla heitä tunnetaan Wölpen kreivien ministeriaaleina sekä von Hoyan kreivien vasalleina. T.s. he suorittivat hallinnollisia ja sotilaallisia palveluita saaden vastineeksi läänityksinä maa- ja verotusoikeuksia sen aikaisessa feodaalisessa yhteiskunnassa.

Suvun nimestä esiintyy useita variaatioita, m.m. Tisenhu(i)sen ja Thyssenhusen. Tiesenhausenit olivat varsin merkittävä aatelissuku Baltian alueella useiden vuosisatojen ajan ja sen jäsenet levittäytyivät lukuisina saksalaisen ritarikunnan ja katolisen kirkon hallintovallan liepeillä. Saavuttamassaan asemassa he hallitsivat merkittäviä maaomaisuuksia ja maaorjien asemassa olleita talonpoikia. Myöhemmissä sukupolvissa heitä esiintyy paronien ja kreivien ja vapaaherrojen arvonimillä. Oma vaatimaton sukuhaaramme kuitenkin erkaantui jo varhain ennen näitä korkea-arvoisia aatelisia.
Erään sukuhaaran tragedia on ollut aiheena Aino Kallaksen vuonna 1923 julkaisemaan pienoisromaaniin "Barbara von Tiesenhusen", joka on sittemmin myös oopperaan sovitettu.
"Pietarin tiellä" on Jaan Kross'in kirjoittama romaani Rakveren taistelusta kaupunkioikeuksistaan Tiesenhauseneiden valtaa vastaan.


Christopher von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (k. ennen 12.11.1535) (2.2)


Konne von Tiesenhausen'in syntymä- ja kuolinaikaa emme tiedä. Hänen isänsä oli Christopher von Tiesenhausen, josta varhaisin maininta on vuodelta 1497 sisarustensa ja serkkunsa välisessä omaisuudenjaossa. Hänet luetaan nk. Karroll-Fehteln sukulinjaan, erotukseksi lukuisista Tiesenhausenin sukuhaaroista Liivinmaalla. Christopherin Anna-nimisen puolison alkuperästä ei ole varmuutta. Useat sukututkimukset esittävät hänet von Taube-sukuiseksi. Christopherille syntyi 10 jälkeläistä, joista yksi siis aiemmin mainittu Tallinnan ja Saarenmaan arkkipiispa Georg von Tiesenhausen.
Ritariksi mainittu Christopher hallitsi Liivinmaalla, nykyisen Latvian alueella useita maaomaisuuksia isän perintönä: Fehteln (Vietalva), Odensee (Odzienas), Ruschendorff (Krievciems) sekä Limen (Ungur).

Hans (Johann) (II) von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (s. n. 1420 - k.ennen 1497) (3.4)

Brigitte von Lechts (k. jälk. 1438) (3.5)


Ritari Hans (II) von Tiesenhausen mainitaan ensimmäisen kerran v. 1444 Fehteln'in omistussuhteissa. V. 1449 hän hankki omistukseensa puolet Kongota'sta (Kongetal, Konguta) sekä 1455 Odenseen (Odzienas) ja v. 1468 Ayasch'in (Adazi). Näiden lisäksi hänen hallinnassaan olivat Staren (Strazde), Limen (Ungur) ja Ruschendorff (Krievciems).

Hän oli avioliitossa Brigitte von Lechts'in kanssa. Eesti Rahvusarhiiv/Saagan arkistossa oleva dokumentti osoittaisi, että Hans olisi ollut aviossa tätä ennen Anna von Ungern'in kanssa ja kenties tämä Anna olisikin e.m. Christopherin äiti. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa muiden löytämieni sukuselvitysten kanssa, enkä ole kyennyt selvittämään allaolevan arkistodokumentin alkuperää tai luotettavuutta. Teoksessa "Geschlecht der Ungern-Stenberg "(Rudolf Ungern-Stenberg v.1875) Anna Ungern'in puolisoksi mainitaan Hans Diedrichinpoika von Tiesenhausen, joka on nähtävästi "meidän" Hansimme veljenpoika.
Tiesenhausen, Stammtafel; EAA.1674.2.195 s.7
Edelläkerrottu toimii jälleen muistutuksena siitä kriittisyydestä jolla näiden selvitysten ja tietolähteiden esittämiä tietoja tulee tarkastella. Nykytietämyksellä arvioin että käsitys von Lechts sukujohdostamme on todennäköisempi ja ylläoleva dokumentti sisältää useitakin virheitä.
Barbaran isällä Hans von Lechts'illa (4.10) oli maaomaisuutta (Lehtse) Järvamaalla Virossa. Suvun esipolvia tunnetaan 1300-luvun alussa ritari Bertoldus ja Hindricus sekä mahdollisesti Leuder, joka kuoli ennen 1236.

Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla) (s. ennen 1390 - k. n. 1439) (4.8)
Margarethe (Schepenstede) (s. n. 1375 - k. 9.6.1439 jälkeen) (4.9)


Hansin isä Engelbrecht von Tiesenhausen luetaan nk Erlan sukuhaaraan. Hän oli ritari ja maasäätiön vasalli joka mainitaan ensimmäisen kerran v. 1408. Maasäätiöt olivat joko saksalaisen ritarikunnan tai katolisen kirkon piispojen hallinnoimia alueita. Vasallit suorittivat heidän alaisuudessaan sotapalvelusta ja hallinnollisia toimia. Vastineeksi vasallit saivat maaomaisuuksia läänityksinä, joka oikeutti veronkantoon ja palveluksiin maaorjien asemassa olevilta talonpojilta ja muilta alustalaisiltaan.

Engelbrecht toimi Tarton piispan neuvonantajana ja raatimiehenä. Hänet tavataan sovittelijana useissa kiistoissa. Hän hallitsi Liivinmaalla lukuisia maaomaisuuksia: Erla (Ergli), Jummerdehn (Jumurda), puolet Kongota'sta (Konguta), Ayasch (Adazi), Posendorf (Pociems), Saussen (Sausneja).

Engelbrecht on nähtävästi lyhytaikaisesti toiminut ja mahdollisesti myös asunut Lyypekissä ja toiminut välittäjänä Tarton myydessä siellä sijainneen Stockelsdorfin. Kytkentä Lyypekiläisiin oli äitinsä peruja, joka oli Warendorp -sukua. Lyypekistä hän löysi myös puolisonsa Margarethen v. 1416. Tämän Margarethen sukujuuret eivät ole tiedossani. Hänet on eräissä sukuselvityksissä esitetty Lyypekin pormestarin ja raatiherran Johan Schepensteden ja vaimonsa Margarethen tyttäreksi. Tämä tulkinta on mielestäni virheellinen. Margarete mainitaan avioituessaan 1416 olevan Johan Schepensteden leski (GHdeR Bd.: 3, Görlitz, [1930] s.48). Ennen vuotta 1416 kuollut Johan Schepenstede oli Lyypekin raatimies ja pormestari Johannes Schepensteden  (k.1388) poika. Äitinsä oli Margarethe Warendorp ja siis ilmeisimmin samaa sukua kuin Engelbrechtin äiti.
Näin Engelbrechtin vaimon, Margarethen syntyperä ei ole Schepensteden suvussa, vaan hän liittyi siihen 1. avioliittonsa kautta. Siten hänen taustansa jääkin toistaiseksi tuntemattomaksi.

Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16)
Mechtildis von Warendorp (s. n. 1340 - k. ennen 1429) (5.17)


Liivinmaalaisella Hansilla oli 1360- luvulla liiketoimiensa ohella Lyypekissä myös naimakauppoja hoideltavana . Hän avioitui Mechtildis Warendorpin kanssa ja sai myötäjäisinä taloja ja maata Lyypekistä. V. 1375 hänet mainitaan ritariksi ja keisari Kaarle IV:n myöntämällä komean kuuloisella arvonimellä "Haus- und Tafelgenossen des Kaisers des Heiligen Römischen Reiches Deutscher Nationen". Lyypekkiläiset hansakauppiaat ja yläluokkaiset suvut olivat järjestäytyneet Zirkelgesellschaftiksi kutsutuksi yhdistykseksi. Hans oli tämän Zirkelgesellschaftin jäsen Warendorpien tavoin, joilla oli jo 1200-luvun lopulla hansakauppiaina yhteyksiä Baltiaan .
Hans hallitsi Liivinmaalla sukuperintönä Erlan ja Jummerdehn'in maaomaisuuksia. V. 1382 hän myi puolet Kokenhusen'ista (Koknese), jonka jälkeen Erlan -sukuhaaran omistukseen jäi n. 5000 ha:n suuruinen alue. Mechtildis hallitsi leskenä Lyypekiläistä omaisuutta, jossa hänet nähtävästi myös haudattiin. Saattaa olla että he asuivat suuren osan elämästään Lyypekissä ja tämä voisi olla myös syynä Kokenhusenin puolikkaan myyntiin. Jokatapauksessa on nähtävissä että Hans toimi aktiivisesti sekä Liivinmaalla että Lyypekissä - kenties hautapaikkansakin on Lyypekissä?

Warendorp - Alen -suvut


Mechtildis von Warendorp oli lyypekkiläistä sukujuurta jo ainakin 1200-luvun puolivälistä. Warendorpeja vaikutti Lyypekissä neljä sukulinjaa. Mechtildis oli mahdollisesti molempien vanhempiensa
Warendorp -suvun vaakuna
puolelta
Burchard von Warendorp'in (8.136) ja etunimeltään tuntemattoman rouva Klingenberg'in (8.137) jälkeläinen, joka on arveltu Remigius Klingenberg'in tyttäreksi. Burchardin on arveltu tulleen Lyypekkiin Münster'in seudulta. Varhaisin tunnettu Warendorp, Giselbert nimeltään, tavataan Lyypekissä pormestarina jo 1183, mutta sukulaisuussuhteet jälkipolviin ovat epävarmoja.

Mechtildis von Warendorpin vanhemmat olivat Diedrich (Tiedemann) von Warendorp (6.34)(k.19.5.1366 Lübeck) ja Helenburg von Alen (6.35).
Diedrich von Warendorp oli Lyypekin raatimies v. 1339 ja pormestari 1351. Kun Keisari Kaarle IV kruunattiin Saksan kuninkaaksi v. 1349, toimi Diedrich kruunajaisissa Lyypekin kaupungin edustajana. Tanskan kuningas Valdemar IV kävi valtataistelua Kaarle IV:n ja hansakauppiaiden hallitsemalla Pohjois-Saksan Juutinmaan, Mecklenburgin ja Holsteinin alueella. Diedrich von Warendorp toimi diplomaattina Lyypekin edustajana Valdemar IV:n kanssa käydyissä neuvotteluissa v. 1360.
Perhe asui Lyypekissä osoitteessa Breitenstrasse 46 vuodesta 1337 sekä vuodesta 1347 Sankt Annen Strasse 13, paikalla jossa nykyisin sijaitsee Lyypekin synagooga.

Helenburgis'in hautakivi v. 1316
Lyypekin tuomiokirkko

Helenburg oli Eberhard von Alen'in (k. 18.7.1342) (7.70) tytär. Eberhard oli naimisissa Gertrud von Warendorp'in (k.1352) kanssa, jonka isän-äidin-isä oli edellä mainittu Burchard von W. Useat tutkimani sukuselvitykset  esittävät tämän Helenburgin äidiksi (m.m. Eine Fallstudie zu Lübeck im Spätmittelalter). Josta päätelmästä seuraisi se, että Helenburgin puoliso ja äidin isä Bruno von W. olisivat serkuksia. Tätä päätelmää on kritisoinut m.m. Hans Dietrich Lemmel (http://geneal.lemmel.at/Ties-23Wa.html). On toki mahdollista että Eberhard on ollut avioliitossa ennen Gertrudia, mutta asia on tältä erää jätettävä ratkaisua vaille. Leskivaimo Gertrud avioitui Lyypekiläisen von Hagenin kanssa v. 1350 jälkeen. Gertrudin äidin - Helenburgis hänkin nimeltään - hautakivi on edelleen nähtävissä Lyypekin tuomiokirkossa jonka Warendorp-kappeliin molemmat vanhempansa ovat haudatut, Bruno von Warendorp 1341 ja Helenburgis 1316. Hautakivessä on luettavissa teksti:
ANNO : DOMINI : M : CCC / XVI : IN : DIE : B(ea)TI : BARTHOLOMEI : APOSTOLI : O(biit) / D(omi)NA : HELE(n)BURGIS : VXOR / D(omi)NI : BRVNONIS : DE : WARENDORPE : ORATE : P(ro) : EA.

Eberhard von Alen oli Lyypekissä raatimiehenä v. 1328 ja pormestarina v. 1339. Hän oli perinyt isältään, räätäli Eberhard von Alen'ilta (k. 1316) (8.140) talon Lyypekissä osoitteessa Fischerstrasse 24. Suku oli tullut Lyypekkiin 1200-luvun puolivälissä Würtembergistä Aalen'in seuduilta. He kohosivat nopeasti kaupungissa merkittäväksi kauppiassuvuksi. Varhaisin tunnettu, Hermann von Alen (k.1308) (9.280) omisti v. 1264 talon osoitteessa Alfstrasse 28.

von Alen -suvun vaakuna


Tiesenhausneiden tarinalle saadaan jatkoa tulevassa blogikirjoituksessani.

Linkkejä ja lähteitä:


2 kommenttia:

  1. Tiesenhausenin omistama kartano on myynnissä Virossa
    https://rosthof.webnode.fi/

    VastaaPoista
  2. Minun sukuuni tulevat Von Thiesenhausenit myös, samoin Von Stackelbergit, näytti että Brigitte Von Tiesenhausen olisi Johann Von Stackelbergin äiti. Eli Liivinmaassa aikanaaan nämä? t. aloitteleva sukututkija Juha-Pekka Mannila

    VastaaPoista