keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival

Anders Nikolai Mattjus, jota tuttavallisemmin kutsuttiin nimellä Antti, syntyi Tampereella huhtikuun 3.päivänä 1894. Hänen isänsä Anders Jaakobsson Mattjus (15.3.1857-15.6.1904) oli kotoisin Purmosta ja oli muuttanut 28-vuotiaana Tampereelle 28.9.1885. Äiti Matilda Iisakintytär Flink (21.1.1864-31.10.1947) oli kotoisin Teiskosta. Hän oli tullut Tampereelle 24.2.1877 tehdastyöhön puuvillatehtaalle. (Matildan lapsuusvaiheista on kirjoitettu tällä sivustolla aiemmin artikkelissa Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II ) Matilda ja Anders avioituivat 15.5.1886. Työläisperhe asui vuokralla osoitteessa Pohjoinen Rantakatu 9. Myöhemmin n. 1905 alkaen puistokadun toisella puolella Pohjoinen Rantakatu 5 a, joka sijaitsi nykyisen Hämeenpuiston ja Näsijärvenkadun kulmassa. Talon omisti v. 1900 henkikirjojen mukaan Messukylän Kulkkaan talon perilliset.

Pohjoinen Rantakatu v 1910. Mattjuksen perhe asui oletettavasti juuri kuvassa näkyvässä korttelissa.

Pikku-Antilla oli syntyessään kaksi sisarta: Elsa Helena (s.1889) ja Fanny Elisabeth (s.1891). Perheen esikoislapsi Elsa Aleksandra oli kuollut Joulupäivänä 1888 vain hiukan alle 2-vuotiaana.
Kansalliskirjaston arkistosta voit lukea mitä Aamulehti uutisoi Antin syntymän päivänä kaupungin ja maailman tapahtumista.
Antti aloitti koulunkäynnin Tampereen alemmassa kansakoulussa syksyllä 1901. Koulurakennus sijaitsi silloisen Läntisen Pitkäkadun varrella. Nykyisin Hämeenpuisto 24-26, Aleksanterin koulun päärakennuksen vieressä. Koulumatkaa ei siten tullut kuin vajaa kilometri suuntaansa.
(http://www15.uta.fi/koskivoimaa/arki/1870-00/koulu.htm)

Kesäkuussa 1904 Antin ollessa 10-vuotias isä Anders kuoli, tiettävästi vatsasyöpään. Äiti Matildan tehtäväksi jäi elättää perheen 4 lasta. Aiemmin mainittujen lasten lisäksi oli katras kasvanut vielä Lauri Vilhelmin myötä v 1898. Asian tilaa vaikeutti myös Elsan sairaalloisuus. Anders Jaakobsson Mattjus haudattiin Kalevankankaalle perhehautaan, johon jo oli aiemmin laskettu pieni Elsa Aleksandra.

Antti näyttää koulutodistusten perusteella parantaneen numeroitaan loppua kohden siten, että 1907 keväällä Ylemmän kansakoulun päästötodistuksessa oli keskiarvo jo kohonnut 8,3:en.  Yhden muistutuksen opettaja Sormunen on joutunut 11-vuotiaalle oppilaalleen kirjaamaan. Antti oli nimittäin saanut tunnin arestia höyläpenkin höyläämisestä ja arestista karattuaan saanut vielä 2 tuntia lisäarestia.



1910 alkusyksystä 15-vuotiaana Antti aloitti ammattiopinnot Tampereen Ylemmässä Käsityöläiskoulussa. Kahden markan lukukausimaksua vastaan sai oppia äidinkielessä, laskennossa, kirjanpidossa, mittausopissa, koneopissa ja ammattipiirustuksessa. Päästötodistukseensa 16.5.1912 hän sai edistymisen keskimäärän arvosanaksi 8,0.

Työnsyrjään olisi sitten nuoren miehen päästävä kiinni. Äidin ja sisarusten talouden avittaminen tulisi tarpeeseen. Veli Lauri oli osoittautunut  teräväpäiseksi pojaksi ja oli päässyt opiskelemaan Tampereen Klassilliseen Lyseoon. Tämä oletettavasti on vaatinut taloudellisia ponnistuksia isättömältä työläisperheeltä. Työllisyystilanne 1912 ei Tampereella ollut kovin hyvä (http://www15.uta.fi/koskivoimaa/vuodet/1912/1912c.htm).  Lieneekö siitä johtuvaa vai vetikö veri muutoin maailman syrjää mittaamaan: kesäkuun alkupäivinä 1912 Antti kirjoittaa kotiväelleen Kumlingesta Ahvenanmaalta, jonne hän oli töitä etsivän miesjoukon mukana suunnannut oltuaan ensin matkalla kohti Maarianhaminaa. Kumlingessa Antti sai paikan Osakeyhtiö Granit'in kivilouhimolta, jossa tehtävänä oli kiven lastaaminen lotjiin Pietariin vietäväksi. Palkkaa hänelle raskaasta työstä maksettiin 45 penniä tunnilta.

Kauaa hän ei paikallaan viihtynyt vaan palasi mantereelle jo ennen juhannusta.  Tie vei Turun ja Hangon kautta Helsinkiin, missä Antti mittaili katuja pari viikkoa töitä etsien - kirjeensä mukaan nukkuen rautatievaunun jarrukopissa. Jostakin oli tullut vihiä että höyrylaiva Södern saattaisi ottaa miehen poislähtevän tilalle.  Paikkaa ei Antille kuitenkaan luvattu kun ei ollut aiempaa kokemusta meriltä.  Lastaustöitä silti järjestyi, ja kun lasti oli saatu laivaan tuli styyrmanni kysymään Antilta, josko hän olisi ollut halukas lähtemään laivalle väliaikaiseksi. Ilmeisesti asiaa ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, sillä kohta Antti seilasi Helsingin ja Viipurin väliä ensimmäisellä pestillään täkkimiehenä Viktor Ek'in varustamon s/s Södern'illä. Siitä alkoi elämänvaihe, joka vei Antin merimieheksi aina Pohjoisen Jäämeren vesille asti.

Tästä tarinan jatko-osaan:
http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2014/07/anders-nikolai-mattjus-osa-ii-antin.html


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti