Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival

Anders Nikolai Mattjus, jota tuttavallisemmin kutsuttiin nimellä Antti, syntyi Tampereella huhtikuun 3.päivänä 1894. Hänen isänsä Anders Jaakobsson Mattjus (15.3.1857-15.6.1904) oli kotoisin Purmosta ja oli muuttanut 28-vuotiaana Tampereelle 28.9.1885. Äiti Matilda Iisakintytär Flink (21.1.1864-31.10.1947) oli kotoisin Teiskosta. Hän oli tullut Tampereelle 24.2.1877 tehdastyöhön puuvillatehtaalle. (Matildan lapsuusvaiheista on kirjoitettu tällä sivustolla aiemmin artikkelissa Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II ) Matilda ja Anders avioituivat 15.5.1886. Työläisperhe asui vuokralla osoitteessa Pohjoinen Rantakatu 9. Myöhemmin n. 1905 alkaen puistokadun toisella puolella Pohjoinen Rantakatu 5 a, joka sijaitsi nykyisen Hämeenpuiston ja Näsijärvenkadun kulmassa. Talon omisti v. 1900 henkikirjojen mukaan Messukylän Kulkkaan talon perilliset.

Pohjoinen Rantakatu v 1910. Mattjuksen perhe asui oletettavasti juuri kuvassa näkyvässä korttelissa.

Pikku-Antilla oli syntyessään kaksi sisarta: Elsa Helena (s.1889) ja Fanny Elisabeth (s.1891). Perheen esikoislapsi Elsa Aleksandra oli kuollut Joulupäivänä 1888 vain hiukan alle 2-vuotiaana.
Kansalliskirjaston arkistosta voit lukea mitä Aamulehti uutisoi Antin syntymän päivänä kaupungin ja maailman tapahtumista.
Antti aloitti koulunkäynnin Tampereen alemmassa kansakoulussa syksyllä 1901. Koulurakennus sijaitsi silloisen Läntisen Pitkäkadun varrella. Nykyisin Hämeenpuisto 24-26, Aleksanterin koulun päärakennuksen vieressä. Koulumatkaa ei siten tullut kuin vajaa kilometri suuntaansa.
(http://www15.uta.fi/koskivoimaa/arki/1870-00/koulu.htm)

Kesäkuussa 1904 Antin ollessa 10-vuotias isä Anders kuoli, tiettävästi vatsasyöpään. Äiti Matildan tehtäväksi jäi elättää perheen 4 lasta. Aiemmin mainittujen lasten lisäksi oli katras kasvanut vielä Lauri Vilhelmin myötä v 1898. Asian tilaa vaikeutti myös Elsan sairaalloisuus. Anders Jaakobsson Mattjus haudattiin Kalevankankaalle perhehautaan, johon jo oli aiemmin laskettu pieni Elsa Aleksandra.

Antti näyttää koulutodistusten perusteella parantaneen numeroitaan loppua kohden siten, että 1907 keväällä Ylemmän kansakoulun päästötodistuksessa oli keskiarvo jo kohonnut 8,3:en.  Yhden muistutuksen opettaja Sormunen on joutunut 11-vuotiaalle oppilaalleen kirjaamaan. Antti oli nimittäin saanut tunnin arestia höyläpenkin höyläämisestä ja arestista karattuaan saanut vielä 2 tuntia lisäarestia.

1910 alkusyksystä 15-vuotiaana Antti aloitti ammattiopinnot Tampereen Ylemmässä Käsityöläiskoulussa. Kahden markan lukukausimaksua vastaan sai oppia äidinkielessä, laskennossa, kirjanpidossa, mittausopissa, koneopissa ja ammattipiirustuksessa. Päästötodistukseensa 16.5.1912 hän sai edistymisen keskimäärän arvosanaksi 8,0.

Työnsyrjään olisi sitten nuoren miehen päästävä kiinni. Äidin ja sisarusten talouden avittaminen tulisi tarpeeseen. Veli Lauri oli osoittautunut  teräväpäiseksi pojaksi ja oli päässyt opiskelemaan Tampereen Klassilliseen Lyseoon. Tämä oletettavasti on vaatinut taloudellisia ponnistuksia isättömältä työläisperheeltä. Työllisyystilanne 1912 ei Tampereella ollut kovin hyvä (http://www15.uta.fi/koskivoimaa/vuodet/1912/1912c.htm).  Lieneekö siitä johtuvaa vai vetikö veri muutoin maailman syrjää mittaamaan: kesäkuun alkupäivinä 1912 Antti kirjoittaa kotiväelleen Kumlingesta Ahvenanmaalta, jonne hän oli töitä etsivän miesjoukon mukana suunnannut oltuaan ensin matkalla kohti Maarianhaminaa. Kumlingessa Antti sai paikan Osakeyhtiö Granit'in kivilouhimolta, jossa tehtävänä oli kiven lastaaminen lotjiin Pietariin vietäväksi. Palkkaa hänelle raskaasta työstä maksettiin 45 penniä tunnilta.

Kauaa hän ei paikallaan viihtynyt vaan palasi mantereelle jo ennen juhannusta.  Tie vei Turun ja Hangon kautta Helsinkiin, missä Antti mittaili katuja pari viikkoa töitä etsien - kirjeensä mukaan nukkuen rautatievaunun jarrukopissa. Jostakin oli tullut vihiä että höyrylaiva Södern saattaisi ottaa miehen poislähtevän tilalle.  Paikkaa ei Antille kuitenkaan luvattu kun ei ollut aiempaa kokemusta meriltä.  Lastaustöitä silti järjestyi, ja kun lasti oli saatu laivaan tuli styyrmanni kysymään Antilta, josko hän olisi ollut halukas lähtemään laivalle väliaikaiseksi. Ilmeisesti asiaa ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, sillä kohta Antti seilasi Helsingin ja Viipurin väliä ensimmäisellä pestillään täkkimiehenä Viktor Ek'in varustamon s/s Södern'illä. Siitä alkoi elämänvaihe, joka vei Antin merimieheksi aina Pohjoisen Jäämeren vesille asti.

Tästä tarinan jatko-osaan:
http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2014/07/anders-nikolai-mattjus-osa-ii-antin.html

Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla

Isonjaon ulkotilusten jaon yhteydessä syntyi Ylöjärven ja Hämeenkyrön Sasin kylien välille riita ns. Vaonmaan alueen rajankäynnistä. Oikeusrevisio vahvisti v. 1798 pääosan alueesta kuuluvaksi Ylöjärven kylälle. Samassa yhteydessä Oikeusrevisio totesi jakokunnassa olevan huomattavasti kruunulle peruutettavaa liikamaata. Tämä perustui asetukseen, jonka mukaisesti isojakoa suoritettaessa taloille tuli jakaa maata enintään 600-1200 tynnyrinalaa manttaalia kohti. Ylimääräinen osa tuli peruutettavaksi kruunulle asutustarkoituksiin käytettäväksi. Kruunulle peruutettavaa maata oli n. 3000 tynnyrinalaa, josta kyläläiset tekivät valituksen. Kuninkaallinen kamarikollegio kuitenkin hylkäsi valituksen.
Isojako saatiin vihdoin loppuunsuoritetuksi v.1818, jolloin maanomistajat sopivat kruunun edustajien kanssa, että Pinsiön, Työläjärven, Kilpijoen, Syväojan ja Sammatin torpat tulisivat jäämään kruununmaaksi muuttuvalle alueelle. Tämä merkitsi entisten torppien muuttumista kruunun uudistiloiksi.
Nämä olivat ensimmäisiä itsenäistyviä torppia Ylöjärvellä. Ne olivat myös keskimääräistä suurempia oletettavasti sen vuoksi että sijaitsivat pitäjän vanhan asutusalueen ulkopuolella.

Syväoja oli alunperin Suojasen torppa, jota isännöi Simo Erkinpoika 1780-1833. Sukumme asettui Syväojalle 17.5.1832 jolloin Jaakko Mikonpoika (s. 24.7.1793) perheineen muutti asumaan torpan tiluksille.
Jaakko Mikonpoika oli  ollut syntymäkodissaan Mäkkylän Multisillassa torpparina isänsä Mikko Pekanpojan jälkeen. Jaakko avioitui v. 1824 Eeva Kristiina Mikontyttären kanssa. Eeva oli syntynyt Ylöjärvellä Mutalan Heikkilän Ylisellä 21.9.1792 ja muuttanut sitten perheineen Pirkkalan Alapehulaan. Jaakon ja Eevan kaksi ensimmäistä lasta ovat molemmat kuolleet vauvoina Multisillassa. Isä, äiti ja kolmas lapsi, 2.8.1830 syntynyt Kalle, muuttivat 28.4.1831 Hämeenkyröön, josta palasivat  takaisin Ylöjärvelle ja asettuivat siis Syväojalle 17.5.1832. Isännäksi Jaakko on merkitty kuitenkin vasta 1833, jolloin Syväojan vanha isäntä Simo Erkinpoika kuoli ja hänen poikansa Kalle muutti vuorostaan Hämeenkyröön.

Klikkaamalla kuvaa saat kartan isommaksi Digiarkiston sivustolla

Puumerkki kirkonkokouksen pöytäkirjassa v.1849

Jaakko Mikonpoika lunasti Syväojaan perintökirjan 23.7.1845. Tämä oli menettely jolla kruununtilaan oli mahdollista perinnöksiostolla hankkia omistusoikeus suorittamalla tilan veroja vastaava määrä kruunulle. Jaakko Mikonpoika on puumerkillään allekirjoittajana Ylöjärven kirkonkokouksen pöytäkirjassa ensimmäisen kerran v. 1843. Hänet valittiin vuonna 1850 valmistuneen Ylöjärven uuden kirkkorakennuksen rakennustoimikuntaan. 25.2.1849 kokouksen pöytäkirjassa määriteltiin Syväojan osuus kirkon rakentamiseen toimitettavasta materiaalista. Syväojalla oli sittemmin uudessa kirkossa penkkijaon mukaan paikkansa seitsemännessä penkkirivissä.

Talonkirjan mukaan Kalle Jaakonpoika osti Syväojan, eli Koiviston tilan 21.7.1851 isältään Jaakko Mikonpojalta. Tuolloin tilan verotusarvo oli 1/2 manttaalia ja kauppahinta 571 ruplaa 43 kopeekkaa. Tämä vastaa nykyarvoltaan n. 5900 Euroa (http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN)

Syväojalla vietettiin juhannushäitä v. 1854 Kalle Jaakonpojan avioituessa Sammatin tyttären Emma Liisa Jeremiaantyttären kanssa. Heille syntyi vuosien 1855-1866 välillä viisi tytärtä ja yksi poika. 1861 syntynyt Klaara Maria kuoli 10- vuotiaana tuhkarokkoon.

Kalle Jaakonpoika oli tiettävästi arvonsa tuntevat mies; "puolen manttaalin tilanomistaja ja kirkon kuudennusmies". 1860- luvun katovuosina Kalle oli Ylöjärven vaivaishallituksen jäsen sekä Metsäkylän kaitsija- l. kuudennusmies v.1886. Oltuaan useita vuosia lautamiehenä, hänet nimitettiin Herastuomariksi.
Jotain luonteenkuvaa antaa perimätietona kulkeneet muistikuvat Kalle Jaakonpojasta:
Sisar Eeva Kaisa meni 1855 naimisiin Hämeenkyröläisen Majanmaan talon pojan Juho Jaakonpojan kanssa. Kalle meni mielenosoituksellisesti riihivaatteissa Eevan häihin, koska oli sitä mieltä, että talo oli liian pieni vaikka siihen kuului mm. suuret metsät.
Kalle ihaili suuresti tsaari Aleksanteri II:sta ja antoi myöhemmin lapsilleenkin "keisarilliset" nimet (mm. Maria Anastasia, Seth Enok Wladimir, Erland Wätscheslaw, Erik Dimitri, Nikolai Jaakko Ireneus). Hän oli lähetystössä, joka oli vastassa tsaaria Parolassa tämän avatessa Helsinki-Hämeenlinna rautatien v. 1863. Vierailullaan tsaari tapasi myös J.V.Snellmanin, josta tapahtumasta julkaistiin Werner von Hausenin laatima painokuva.

V. 1867 kirkonkirjojen mukaan Syväojan tilaa asutti:

• perheväkeä 8 henkeä
• torppia 5, joissa perheväkeä 27 henkeä
• palvelusväkeä 2 henkeä
• Yhteensä tilalla siis asui 37 henkeä

Kalle Jaakonpoika
Syväojan puumerkki 1877

Syväoja esiintyy vuoden 1877 rippikirjassa ensimmäisen kerran myös nimellä Koivisto.


Vanhin Kallen elossa olevista lapsista Edla Beata synnytti Syväojalla  6.11.1879 aviottoman tyttären joka hätäkasteessa sai nimen Beata. Hätäkasteen antoi Kustaava Taavetintytär Hakala Runsaan kylästä joka ilmeisemmin on toiminut lapsenpäästäjänä. Pikku Beata kuoli heti synnytyksen jälkeen. Edla Beata muutti v. 1881 piikomaan Ylöjärven Mikkolaan.

1860- luvun ankarien katovuosien vaikutukset eivät sivuuttaneet Syväojaakaan. Emäntä Emma Liisa kuoli lavantautiin 7.5.1867.
Emännättömänä Syväoja ei kuitenkaan kovin pitkään ollut. Samoilta nurkilta Kilpijoesta 38-vuotias Kalle nai Antti Antinpojan tyttären, 16 vuotta itseään nuoremman 18.12.1846 syntyneen Severiinan. Häät juhlittiin 26.7.1868. Kuten aiemmin on mainittu ja havaittu Kalle toimeliaaksi isännäksi, oli avioparin esikoinen Olga Charlotta jo pirtin lattialla kehdossa parkumassa 5.6.1869. (Tämän toimenpiteen seurauksena minä kirjoittelen näitä juttuja muistiin 145 vuotta myöhemmin, vuonna 2014.)
Kalle ja Severiina saivat sitten lisääkin lapsilaumaa ruokittavaksi, kaikkiaan kolme tytärtä ja kuusi poikaa. (Tekstissä jo aiemmin mainittuja "keisarillisia"). Siten Kallella oli lapsikatrasta peräti 15, joista 12 näemme kirjattuina Syväojan 1877-1886 rippikirjaan.

Syväojan tiluksia asuttivat siis perheväen lisäksi torpparit ja mäkitupalaiset.

"Mäkitupa tarkoittaa jonkin maatilan alueella olevaa vuokra-asumusta, pikku tupaa, johon yleensä ei kuulunut mainittavammin viljelypinta-alaa, toisin kuin torppaan. Asukkaita kutsuttiin mäkitupalaisiksi (murteittain myös mäkimökkiläisiksi tai mökkiläisiksi). He kuuluivat Suomen tilattomaan väestöön. Järjestelmä oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta lähtien 1900-luvun alkupuolelle torpparilakiin asti. Mäkitupalaiset työskentelivät yleensä palkollisina ulkopuolisissa töissä, ja muodostivat huomattavan osan maaseudun työvoimareservistä"

( http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kitupalainen )

Torpat

• Hietaniemi
  Tehty torpankirjat 25 vuodeksi v. 1872. Myyty 31.13.1891, hinta 2500 mk, pinta-ala 108 ha 5 a. Kirjassa "Ylöjärven torpparilaitos" (Liisa Juhola) mainitaan ostajaksi "Koiviston poika". Hietaniemen rippikirjoista ei kuitenkaan käy ilmi kuka Kallen pojista olisi ryhtynyt Hietaniemeen torppariksi.
  V. 1871 torpankontrahdissa oli määritelty Hietaniemen velvollisuudet seuraavasti:
  - 30mk maksettava helmikuun sisällä
  - 6 juhtapäivää, 4 talvella ja 2 suvella
  - 10 päivää jalkaisin, niistä 2 kesäkuussa, 4 heinätöihin ja 4 leikkuuseen, kaikki talon ruoassa.
• Santala
• Erkkilä
• Lähteenmäki

Syväojan torpat ovat ilmeisesti nauttineet väljemmistä kontrahdeista kuin torpparit keskimäärin. Em kirjassa Ylöjärven torppareista on mainittu:

"...oikeus lehdespuunruotojen myyntiin oli Koiviston Santalalla - "Jos lehti ja hokopuista jää ruotoja yli torpan tarpeen, saa hän ne myytäväkseen käyttää". Myöhemmin tämä Santalan metsänmyyntioikeus muuttui luvaksi myydä viisi syltä koivuhalkoja vuodessa. Viimemainittu oikeus oli myös saman talon Erkkilän torpalla. Koiviston kolmas torppa Hietaniemi sai myytäväksi vuotuisesti honkapuista sahata kuorman niinkutsutuita Porin plankkuja"

Mäkituvat:

• Kukkula
• Onnela
• Hauska (alunperin torppa)

Koiviston päärakennus (mahd. 1940-luvulla)

Kalle Jaakonpoika joutui myymään Syväojan (Koiviston) pakkohuutokaupalla 9.4.1893 jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Kauppahinta oli 5000 mk. (n. 21 700 Euroa nykyarvoksi muutettuna)
Tilan osti Kallen tytär Emma Emerentsia Koivisto.

Emma Emerentsia Koivisto

Kauppahintana maksetiin 1000 mk heti ja 4000 mk myöhemmin. Kaupan yhteydessä Kalle Jaakonpojalle sisällytettiin "moonaa"" elannon turvaamiseksi:
rukiita 8 hl 20 l / v
ohria 1 hl 65 l / v
kauroja 1 hl 65 l / v
suolaa 1 kappa / v
perunaa 65 l / v
pellavansiemeniä 5 l / v
laidunta 1 hevosen, 2 lehmän, 2 lampaan tarpeisiin
hevonen myllyreisuun
hevonen 10 kirkkomatkaan / v
pelto- ja niittymaata n. 4 ha

Pakkohuutokauppaan jouduttiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi Kallen ryhdyttyä takaajaksi Ylöjärven isäntien velkoihin. Saman suuntainen avuliaisuus ilmenee jo edellä tavanomaista väljemmissä torpankontrahdeissa.
Velkakirjoja on kirjoiteltu myös toiseen suuntaan. Tästä esimerkkinä Janne Hyvärisen sukututkimussivustollaan esiintuoma velkakirjaan liittyvä kiinnityspöytäkirja. Kyseisessä 18.10.1869 päivätyssä dokumentissa Kalle Jaakonpoika Syväoja on velallisena 454 markan suuruisesta summasta renki Karl Antinpoika Villilälle, Pirkkalan Villilän Ylisen rusthollista. (n. 2060 Euroa nykyarvossa).

Kalle Jaakonpoika jäi Koivistoon asumaan leivintuvan pakarikamariin. Hän kuoli 79-vuotiaana 3.1.1910. Emäntä Severiina oli kuollut aiemmin vesitautiin 31.3.1900.

Koivisto päätyi myöhemmin Metsätila Oy:n haltuun.
Isäntäluettelo:

• Simo Erkinpoika 1780-1833
• Jaakko Mikonpoika 1833-1851
• Kalle Jaakonpoika 1851- 1893 (ed. poika)
• Emma Koivisto 1893- (ed. tytär)

Olga Charlotta Koivisto

Hauskaan muuttivat Olga Charlotta Koivisto (Syväojan isännän Kalle Jaakonpojan tytär) ja Kaarle Johannes Alenius v. 1901. Kaarle l. Kalle oli kulkeutunut orpona huutolaispoikana rengiksi Kilpijokeen, Olgan äidin Severiinan kotitaloon. Aleniuksen Kallesta ja hänen suvustaan on kerrottu tässä blogissa aiemmin tekstissä "Anders Alenius - kylämaalarin perintö Ruoveden Pihlajalahdella".
Koska Hauska oli ostettaessa jo vanha rakennus, korjasi Kalle siitä kamarin, teki keittiön ja korjaili paikkoja muutenkin. Olga Koivisto osti tilan itsenäiseksi v.1919. Palstatilaa laajennettiin v. 1923, jolloin pikkutilasta tuli lohkotila. Hauska myytiin Olga Koiviston kuoltua v.1932.
Hauskassa ovat syntyneet äidin äitini Rauha Maria v.1902 sekä äitini Kaarina v. 1925.

Kirjasta "Takamaa" Koiviston talon nimiä ja tarinoita
kirjoittanut Olga Pinomäki (Kalle Jaakonpojan tyttären Olga Charlotan tytär)

"(Kirjoittajan isoisä omisti aikanaan Koivistoa, joka oli yksi Takamaan kolmesta talosta, muut olivat Kilpijoki ja Sammatti. Koivisto oli johonkin aikaan myös metsäyhtiöiden omistuksessa. Ennen sotia tilan osti eläkkeellä oleva opettaja Vilho Virta. Hänen kuoltuaan perikunta myi Koiviston Matti Sampelalle, jonka jälkeen tila jaettiin kahtia; toinen puoli Yrjö Sampelalle, toinen Lauri Sampelalle.)
Koivisto oli ennen nimeltään Syväoja, mutta vaarini muutti nimen Koivistoksi. Asuinrakennus oli vaarini isän rakentama siihen aikaan kun vaarini oli vasta viidentoista. Rakennuksen seinässä oli vuosiluku 1844. Sen aikaiseksi maatilan päärakennukseksi talo oli komea. Maantien puoleisessa päässä oli suuri pirtti, kaksi ikkunaa joka seinällä. Toisessa päässä oli asuinkamari isäntäväelle ja peräkamari vierashuoneeksi. Kyökki ja porstua olivat keskellä.
Kuisti oli kuusikulmainen ja ikkunat muodostettu samaan tyyliin neliöistä ja suorakaiteista, joissa oli peililasit ja kolmioista, jotka olivat punaista lasia. Laatikolliset puupenkit palvelivat istuimina molemmin puolin. Ovet olivat pariovia.
Vaarin asuntona oli toisella puolen pihaa sijainnut vaarila. Siinä oli asuinhuone ja pakari. Sitten oli luhtirakennus, maantielle menevän ajotien vieressä. Se muodosti toisen kerroksen. alla olivat varastotilat: vaarin puari ja talon puari. Niiden väliin jäi sola, jonka kattona oli yläpuolinen luhtirakennus. Tämän solan läpi ajettiin luhtiahteeseen ja suureen maailmaan. Alhaalla, ojalla oli aita ja portti Koiviston ja Kalsin rajalla. Aitta oli hiukan sivummaalla. Se seisoo siellä vieläkin. Samoin kellari.
Navetta ja riihilato ovat palaneet, päärakennus ja muut purettu.
Erilaisia polkuja risteili pihapiirissä ja vähän kauempanakin. Oli Aittapolku, Kellaripolku, Myllypolku, Hauskan plikkojen oikopolku, Hakalan plikkojen oikopolku, Vesitie, Riihitie, Karjatie, Kuraprunnintie, Lehtiladonpolku, Kusiaistenpolku, Mustikkasuonpolku, Kiviojantie, Erkkilän suvi- ja talvitie...
Vainioita oli Lähdekorpi, Huhtaniitynkorpi ja Pässinkaski, jota ei enää viljelty. Siellä kaukana oli myös Murhasuo. Kerrotaan, että Koiviston Erkkilän torpan haltija oli kerran värvännyt erään miehen Huhtakorpeen puita kaatamaan. Hän sopi, että laittaa vaimonsa kahvia tuomaan, ja sitten miehen piti kaataa puu vaimon päälle, jotta torppari pääsisi eroon akastaan. Torppari itse lähti jo hakemaan harjakaisviinoja Tampereelta. Mies ei kuitenkaan saanut tehdyksi mitä oli luvannut. Perimätiedon mukaan joku on kuullut kyseisellä suolla synkän äänen sanovan: Multa liivit, multa paita. Multa raudat jalkoihin. nepä kyllä kiinni pitää tulless, Tuonen tupihin!.
Metsän keskellä oli vielä Hongisto, Laadunmaa, Seppälä ja Lepistö. Lähempänä kotia olivat Tiilikuopanvainio, Riihivainio, Isoahonvainio, Suurniittu, Korkeeahonvainio, Myllyvainio, Kiviojan haka ja Erkkilän kytöpelto. Aitan tykönä oli aittapelto. Vaarilan takana oli Vaarinpelto.
Vainioitten mäet olivat peltojen keskellä ja usein ne olivat kivisiä tai niihin oli kerätty kiviä. Semmoisia olivat Aittamäki, Kellarinmäki, Korkeeahonmäki, Tiilikuopanmäki, Isoahonmäki, Salomooninkallio sekä Parosvuori, jolla käytiin aina kuuntelemassa lehmänkelloja. Kerran äitini katseli mustia viiruja siellä kallion päällä ja sanoi: Tuolla voisi olla vaikka kultaa.
Niinkuin sitten olikin.
Parosvuoren alla on Parosjärvi, josta lähtee Myllyoja. Tässä ojassa oli Koiviston mylly. Ylempänä oli sulku ja alempana myllykolu. Liiterinoja meni liiterin ohi ja Korkeeahonoja Luhtiahteen alla Kalsin rajalla. Kaikki ojat yhtyivät hetikohta Kalsin puolella.
Kun lehmät olivat laitumella perämettällä, ne olisivat voineet mennä vaikka Kyrön kirkolle. Aitoja ei ollut.
Torppia oli siihen aikaan kaksi: Santala (myöh. Lepola) ja Erkkilä. Lisäksi ympäristössä olivat Kukkula, Onnela ja Hauska, jossa minä olen kasvanut. Siellä Myllyoja kohisi keväisin kuin Imatran koski. Kaipailen vieläkin mielessäni sen vesien laulua."

Kalle Jaakonpoika Koiviston lasten vaiheista voit lukea tästä linkistä
Hänen esivanhemmistaan löytyy tarinaa tästä linkistä

Artikkelia päivitetty 29.10.2015

Linkkejä:

Syväojaan (Koivistoon) ja Hauskaan liittyviä valokuvia voit katsella tästä linkistä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuudennusmies
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herastuomari
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II_(Ven%C3%A4j%C3%A4)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manttaali
http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kitupalainen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet
https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK10002_95
http://satuntarinat.blogspot.fi/2012/05/saan-armoilla.html
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ylojarvi/rippikirja_1877-1886_mko54-69/180.htm
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=137170.KA
https://sites.google.com/site/hytirata/home/tiura-vidbom-asiakirjoja/1869-10-18