keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II

Aiemmin julkaisemani tekstin otsikko "Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa osa I" antoi ymmärtää että jatkoa seuraa. Joten julkaistakoon nyt johdonmmukaisesti osa II. Ei sillä että olisi tarkoitus alleviivata mainittujen henkilöiden tai erityisesti Teiskolaisten rikkeitä vaan paremminkin ymmärtää ihmisiä oman aikansa olosuhteissa osana yhteisöä ja sen tapoja. Parhaassa tapauksessa voimme pyrkiä samaistumaan myötäeläen esivanhempiemme inhimillisiin kohtaloihin, jotka nykyisen hyvinvoinnin oloissa tuntuvat paikoin jopa uskomattoman ankarilta.

Kurun Riuttaskorven Suutarin Mäkelästä oli talon pojalle Kalle Juhonpojalle (s.1805 Harjun Lielahdessa Vetikon torpassa) erotettu Ketola niminen torppa hänen avioiduttuaan v.1830 Loviisa Kaapontyttären (s. 1809 Kurun Riutaskorven Haukijärvellä) kanssa. Seitsemästä lapsesta toisena syntyi 6.7.1834 tytär, joka kastekirjaan sai nimen Ulrika Lovisa. Kummeinaan olivat Suutarin Mäkelän isäntäpari Matti Matinpoika ja Heta Juhontytär (Kalle Juhonpojan sisar - molemmat isänsä kautta Goden suvun hiipuvaa haaraa).

Ulriikka Loviisa lähti kotitorpasta Kurusta maailmalle hankkimaan omaa elantoansa ja päätyi 21-vuotiaana piikomaan Teiskon Jutilan Ala-Kauppilaan loppuvuodesta 1855. Melko pian Jutilaan tultuaan Ulrika tuli raskaaksi ja synnytti 22.10.1856 aviottoman tyttären Selma Karoliinan.

Teiskon syntyneiden kirja 1856

Teiskon ripitetyt 1856

Lapsivuoteelta toivuttuaan Ulriikka joutui 14.12.1856 pastori Gabriel Grönholmin ripitettäväksi edellämainitusta synnistään. Tämän pastori kirjasi muistiin asiaan kuuluvasti, kuten ylläolevasta ripitettyjen luettelon otteesta voimme lukea: "December 14 Erkkilä pig. Ulrica Lovisa Karlsdotter abs. för första resan lägersmål af G.Grönholm".
Ulriikka ja pikku-Selma Karoliina muuttivat Jutilasta vielä loppuvuodesta 1856 Teiskon Asuntilan Yliselle. 1858 heidät löytää Teiskon Vähä-Koverosta ja 1859 uudestaan Teiskon Jutilan Ala-Kauppilasta. 1860 heidät kirjataan Teiskolan kartanon palkollisten kirjoihin. Sikäli normaalia palkollisen piian elämää, joka heitteli joskus satokausittain pestuussa talosta toiseen.

Teiskolassa oli noihin aikoihin renkinä muuan Iisak Salomoninpoika Flink. Hän oli kotoisin Jalasjärven Hirvijärveltä (s. 29.8.1829). Jalasjärveltä vaimonsa ja lastensa kanssa lähdettyään n. 1853-1854 poikkesivat muutamaksi vuodeksi Pirkkalan Hyhkyssä ja Tampereella, palaten kuitenkin 1857 Teiskon Padustaipaleen Poukkaan.

Teiskoon muuttaneiden luettelo 1857
Kuten ylläolevasta Teiskon muuttokirjan otteesta havaitsemme, on Iisakille kirjattu huomautus tappelun nujakasta v. 1852. Ilmeisesti siis Jalasjärven aikaisia peruja. Tapahtunutta on kuitenkin pidetty pienehkönä rikkeenä ja hän on selvinnyt ilman sakkoja tai muuta kovempaa rangaistusta.
Iisakin vaimo Kaisa Samuelintytär menehtyi samaisena vuonna 1857 ollessaan 27-vuotias. Hän oli kuolinmerkinnän mukaan murskaantunut kärryn pyörän alle (krossad under kärrhjul i Riihibackan).

Teiskon kuolleiden luettelo 1857
Jossakin Teiskolan kartanon nurkilla Iisakin ja Ulriikan tiet ovat kohdanneet. Allolevasta vihittyjen kirjan otteesta havaitsemme että kumpikin on Teiskolan kartanosta; Iisakki renkivouti ja Ulriikka piika. Iisakki oli kartanon renkivoudin toimessaan pehtoorin alaisena mm piikojen lähin esimies. 
Hynttyyt laitettiin yhteen 10.4.1860. Vihkiminen on suoritettu Teiskon pappilassa "utan skrud" eli ilman morsiushuntua. Tämä sen vuoksi että Ulriikalla oli avioton tytär. Hunnutettuna vihittiin vain nuhteettomat ja siveelliset neitsyet. Siten avioton lapsi, salavuoteus tai raskaus merkitsivät vihkimistä "utan skrud".

Teiskon vihkimerkintä 1860
Vähemmän romanttisesti voi ajatella että näin saatiin turvattu perhe- ja talousyksikkö elättämään äidistään orvoksi jääneitä lapsia ja piikalikan aviotonta tytärtä. Vaikka kaipa siihen "luonnollisempiakin" vaikuttimia oli.
Häitten jälkeen uusioperhe asettui hetkeksi Teiskon Kurjenlahteen 1860, Jutilan Alaselle 1861 ja sen jälkeen Teiskon Tuhrian kylään Frantsin Yliselle v. 1862.

Tuhrian kylän Frantsin Ylisen rippikirja 1862
Elettiin pahoja 1860-luvun katovuosia, johon viitattiin jo otsikon I osassa. Poika Emanuel kuoli huhtikuussa 1868 vain 2-vuotiaana. 4.7.1868 kuoli myös isä Iisakki. Kuolinsyyt eivät ole toistaiseksi tiedossani mutta tietäen perheen elinolot ja katovuosien tuoman nälän ja sairaudet, on hyvin oletettavaa että lavantauti, punatauti tai keuhkotauti vei mennessään. Frantsin Ylisen rippikirjalle noina vuosina kirjatusta 24 henkilöstä kuoli yhteensä kahdeksan henkilöä. Frantsilla asui 1872 rippikirjan mukaan enää 9 henkeä, joista 4 ovat saapuneet 1872. Joten melkoinen makuusijojen uusjako.

Ulriikka jäi pahaan pulaan lapsikatraan kanssa. Iisakin kuoltua oli elanto tiukassa; 8.11.1868 Ulriikkaa ripitettiin varastamisesta ja varastetun tavaran kätkemisestä.

Teiskon ripitetyt 1868

Ote Ulriikan rippikirjamerkinnästä

Frantsin asujaimiston väheneminen johtunee kuolintapausten lisäksi siitä että tila ei yksinkertaisesti kyennyt enää tarjoamaan elantoa tällaiselle ihmismäärälle ja väen oli muutettava toisaalle. Suita oli nyt liikaa myös Ulriikan taloudessa yksin ruokittavaksi. Lapsista 17-vuotias Anna Maria (Iisakin 1. avioliitosta) lähti Messukylään 1869, 13-vuotias Selma Karoliina 1869 ilmeisesti piikomaan johonkin lähiseudun taloon sekä 15-vuotias Kalle Kustaa 1870 Teiskolan Kuuslahteen ja edelleen v.1871 Messukylään (samoin Iisakin 1. avioliitosta). Pienimmät lapset Iida ja Matilda kulkeutuivat äidin mukana Teiskon Savonkylän Markkulaan 1870, josta edelleen Vanhataloon 1871 ja 1872 Silta-Savoon. V. 1871 joutuu Ulriikka jälleen ripitettäväksi - tällä kertaa salavuoteudesta. Jostain syystä Ulriikan ripittänyt pastori on kirjannut "1sta resan" eli 1. kerran. Tosiasiassahan tämä oli toinen kerta. Ensimmäinen salavuoteusripitys oli Selma Karoliinan syntymän jälkeen 1856, kuten aiemmin tekstissä on mainittu.

Ote Teiskon ripitetyistä 1871
V.1872 Jutilan kylän ruotivaivaisten luettelosta löydämme Ulriikan 8-vuotiaan tyttären Matildan, jonka elantoa äiti ei ole enää kyennyt ylläpitämään. Sen aikaisessa köyhäinhoidossa kaikkein varattomimmat osoitettiin taloryhmistä muodostuvien ruotujen elätettäviksi, jolloin jokainen ruodun talo osallistui köyhäinapuun tarjoamalla vuorollaan välttämättömimmät perustarpeet. Talonväen avuliaisuudesta ja varallisuudesta sitten riippui miten tuo vähimmäisvaatimus täyttyi ja minkälaisen kohtelun ruotuvaivainen sai osakseen.
6.2.1873 Iida muutti 12-vuotiaana Tampereelle. Houkuttimena lienee ollut päästä "pumpulin plikaksi". Tampereen teollistuminen oli kovassa vauhdissa ja imi ympäristön piikoja ja renkejä pelloilta tehdassaleihin.
Vuosien 1874-1880 rippikirjoissa Ulriikka on kirjattu Teiskon Savonkylän "löysiin" eli kuului ns. irtolaisväestöön. Irtolaiset olivat yhteisössä se kaikkein köyhin kansanosa joka pysytteli hengissä millä taisi ja kulki talosta toiseen kerjuulla.
24.2.1877 huutolainen ja alaikäinen Tilda Iisakintytär Flink Teiskon Jutilasta on kirjattu Teiskosta ulos muuttaneiden kirjaan. Määränpääksi on kirjattu Tampere. Sieltähän Matilda, eli Tilda sitten löytyykin Puuvillatehtaan työntekijöiden rippikirjasta. Oletettavasti vanhemman siskonsa Idan esimerkin kannustamana.
Ote Teiskosta muuttaneiden kirjasta 1877
Äiti Ulriikka oli sinnitellyt enemmän tai vähemmän hengissä Teiskossa ja muutti tyttäriensä perässä Tampereelle 12.6.1880. Hänet löytää Tampereen vuokralaisten rippikirjasta 1878-1887 s.994, mukanaan merkinnät Teiskon aikaisista ripityksistä. Ulriikka asusti Tampereella loppuelämänsä kymmenkunta vuotta ja kuoli 57-vuotiaana isoäitinä 3.12.1891.

Esikoistytär Selma Karoliina avioitui Micha Branthinin kanssa ja sai 7 lasta. Jäätyään leskeksi 1901 hänet tunnetaan myös sukunimillä Lindroos ja Laakso. Selma asui Tampereella ja kuoli 31. tammikuuta 1918 kansalaissodan ollessa täydessä vauhdissaan. Hänen jälkeläisiään on mahdollisesti muuttanut Amerikkaan.

Ida ja Matilda naivat Tampereella Purmolaiset Mattjuksen veljekset:
Ida ja Jaakob Mattjus-Sandström saivat pojan 1883, mutta Ida kuoli vain 12 päivää synnytyksen jälkeen.
Matilda ja Anders Mattjus saivat 5 lasta, joista yksi tämän kirjoittaneen isän isä. He asuivat osoitteessa Pohjoinen Rantakatu 5. Matilda oli kuollessaan Tampereella 83-vuotias v 1947.

Lisäys 28.5.2014: lue lisää Matildan ja Andersin perheestä blogitekstistäni
Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival
Lisäys 19.11.2014: Anders Mattjuksen vaiheista ja hänen veljistään blogitekstissä Anders Jakobsson Mattjus 1857-1904

Selma Karoliina 1856 - 1918

Ida Wilhelmina 1860 - 1883

Matilda 1864 - 1947


Elämä jatkuu ja tuoreemmat voimat siirtävät Mäkelän Ulriikan ja Flinkin Iisakin perintöä eteenpäin. Viimeisin tulokas lienee Suvi Maria Norannan 1.1.2014 syntynyt tytär. 

tiistai 11. maaliskuuta 2014

28.3.1918 - Matti Kytön kiirastorstai

Lähipäivinä tulee kuluneeksi 96 vuotta Matti Kytön kuolemasta. Hänen kuolinpäivänsä 28.3.1918 on paitsi henkilö- ja sukuhistoriaa, myös merkittävä osa paikallishistoriaa ja koko Suomen valtakunnan syntyhistoriaa. Kyseisenä päivänä käytiin maamme tulevaisuutta määrittänyt taistelu, joka mittakaavassaan ja uhrien määrässään oli siihenastisen sodan suurin. Sodan, jota toiset kutsuivat sisällissodaksi, toiset kansalaissodaksi, luokkasodaksi, punakapinaksi tai vapaussodaksi. Riippuen siitä millä puolella ja kannalla oli aatteellisesti, sosiaalisesti - tai sitten ihan vain olosuhteiden tai sattuman vuoksi. Useat koettivat diplomaattisesti taiteilla siinä välissä välttäen jyrkkiä kantoja puoleen tai toiseen. Käytettäköön tässä nimitystä kansalaissota, jolla ei mielestäni ole liian vahvaa arvolatausta osapuolten ja jälkipolvien suhteen.

28.3.1918 oli kiirastorstai joka myöhemmin sai nimityksen "veritorstai". Valkoisten joukkojen hyökätessä Tamperetta kohti perääntyviä punaisia joukkoja vastaan, käytiin Kalevankankaalla taistelu, jonka jäljiltä yksin valkoisten joukot harvenivat tuona päivänä noin tuhannella kaatuneina, kadonneina tai haavoittuneina. Tuona samaisena päivänä kuoli myös punaisten Tampereen joukkojen ylipäällikkö Hugo Salmela Teknillisellä oppilaitoksella sijainneessa esikunnassa tapahtuneessa kranaattiräjähdyksessä.

Johanna Kokko
Matti Kytö oli kotoisin Messukylän Takahuhdista, Kokon talon tyttären Johannan 21.2.1876 aviottomana esikoisena. Johanna asui tuolloin vielä kotitilallaan mutta lähti sitten Pylsyn taloon piikomaan pikku-Matti mukanaan. Siellä ollessaan Johanna avioitui Sahalahtelaisen Antti Heikinpojan kanssa ja palasi v. 1880 Matin ja siippansa kera takaisin Kokolle. Renginkirjoilla ollut Matti muutti 9.11.1894 Tampereelle tehdastyöläiseksi. Tampereen muuttokirjaan hänet on kirjattu sukunimellä Kytö. Ilmeisesti ei oikein käynyt laatuun että Kokon tyttären avioton poika käyttäisi Kokkoa sukunimenään. Tästä siis oletettavasti johdettu nimi Kytö.
Tampereella Amurin kaupunginosassa piti näihin aikoihin sekatavarakauppaa Jemiina Torvikoski. Hän oli Sievistä syntyjään (28.7.1878), Kokkolan kautta Tampereelle muuttanut neiti-ihminen. Saattaapa olla että Matti on asunutkin Amurissa tehdastyöläisten asuntokorttelessa ja käynyt Jemiina-neidin luona sekatavaraostoksilla. Vihille jokatapauksessa nämä kaksi nuorta menivät 30.11.1901. Kytön nuoripari sai Kokon maista lohkaistun palstan Messukylän Uudestakylästä (nykyisen Tampereen Hakametsän jäähallin vierestä) jonne rakensivat talonsa ja asumuksensa. Eläminen lienee asettunut normaaliin työläisperheen arkeen. Lapsia tuli tasaiseen tahtiin ja töitä piti tehdä jotta kaikille oli evästä ja vaatetta - Kaarle Emil 1902, Matti Teodor 1903, Taylor Ilmari 1905, Vieno Olavi 1908, Inga Edmer 1910, Irja Kyllikki 1913 ja Torsti  Einari 1916. Näistä Kaarle ja Vieno kuolivat lapsina.

Matti ja Jemiina Kytön perhe v. 1914

Uusikylä, Kytön mökki arv 1970-luvulla
Työläisväkeä kun olivat, ei liene ollut vaihtoehtoa mille kannalle kuumentuvassa ilmapiirissä oli asetuttava. Punaisten joukoissa Mattikin seisoi - joskaan ei ole tietoa miten aktiivisena. Hellä Kytö muisteluissaan mainitsee ettei Matti ollut punainen eikä valkoinen. Kun sotatoimet alkoivat keskittyä alkukeväästä Tampereen suunnalle valkoisten ahdistaessa monelta suunnalta ja punaisten peräytyessä kohti Tamperetta, joutui Uusikyläkin hyökkäyslinjan jalkoihin. Valkoisten edetessä 24.-25.3. Takahuhtiin, punaisten puolustuslinja vetäytyi Uuteenkylään 26.3. eversti Wetzerin joukkojen alta. Uusikylä jäi kuitenkin valkoisten sotajoukkojen jalkoihin. Hyökkäys eteni kohti Hipposta sekä toisaalla Messukylän kirkolta kohti Iidesjärven itäpäätä ja Kalevankangasta. Myllerryksen tässä vaiheessa idelogioista riippumatta kyse oli Kytön mökissäkin henkiinjäämisestä. Matin tyttären tytär Raija muisteli lapsuudessaan ihmetelleensä talon seinässä olevia reikiä. Selitys kummastuttaville jäljille oli Jemina-mummun mukaan ”kapinavuosissa”.

Kiirastorstaina 28.3.1918 punakaartilaisen Matti Kytön tie päättyi Härmälän pelloille. Suomen sotasurmat tietokannan mukaan Matti on tuolloin ollut aseistettu punaisten sotilas ja tullut mestatuksi. Eli ilmeisemmin jäänyt vangiksi ja teloitettu ilman oikeudenkäyntiä. Messukylän historia II (Unto Kanerva) kirjoittaa s.446 seuraavasti:
"Ammuttuja messukyläläisiä oli 15. Näistä kahdeksan menetti henkensä Härmälän pellolla, vain yksi sotaoikeuden tuomion perusteella. Härmälässä ammutuista oli kaksi Uudenkylän miestä. Kesemmällä kuultiin, että täällä oli kuoppa. Sieltä kaksi Uudenkylän miestä löytyikin. Kummallekin jäi vaimo ja viisi pientä lasta."
Hellä Kytön muistelmat jatkavat: "Kerrotaan että Jemiina löysikin hänet ja keräili osin palasina miehensä jäänteitä esliinansa helmaan. Jemiina jäi leskeksi viiden lapsensa kanssa. Jemiina Kytö oli sitkeä ja sisukas ja teki työtä yötä päivää. Hän oli töissä aamuyöllä Vilkmannin leipomossa ja päivät 
Torpon tiilitehtaalla.  Hän lähti mukaan työväenliikkeeseen ja otti aktiivisesti osaa toimintaan".
Itsekin olen samaisen tarinan kuullut, jonka mukaan Jemiina olisi hakenut Matin ruumiin Härmälästä maitorattailla. Samoin luonnehdinnan Jemiinasta topakkana naisena.

Tiilitehtaalaisia. Jemiina neljäs oikealta
Sotatoimet päättyivät pääosin 5.4.1918 raatihuonetta puolustaneiden punaisten antautuessa. Tästä alkoi pitkä jälkiprosessi vankileireineen, oikeudenkäynteineen ja teloituksineen. Sodasta, syyllisistä, syistä ja seurauksista oli monta totuutta joista jossain määrin kiistellään vielä meidän päivinämmekin.

Orpoja sota jätti Tampereelle lähes viisisataa. Perustettiin "Vuoden 1918 kapinan aiheuttamain turvatonten lasten huoltokomitea". Lisäksi useat yhteisöt, ammattiosastot ja yksityiset henkilöt virallisen julkishallinnon rinnalla pyrkivät organisoimaan avustusta hätää kärsiville. Onneksi Jemiina oli ilmeisen tarmokas nainen ja sai kasvatettua lapsensa aikuisikään Kytön pikkumökissä Uudessakylässä. Näistä "punaorvoista" Inga Kytö on tämän selostuksen kirjoittaneen vaimon isän äiti.

Lähteitä yms
Heikki Ylikangas, Tie Tampereelle
Tuomas Hoppu, Tampere 1918
Timo Malmi & Ari Järvelä: Tampere tulessa 1918
Tuominen: Takahuhti Tampereen sydän (1994) Hellä Kytö muistelee 
http://museo.vapriikki.fi/tampere1918/
http://www.keskustori.fi/sotapaivakirja/
http://www.tampere.fi/tiedostot/5xPxZusKd/Kapina_raitti_netti.pdf
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194762112537/artikkeli/verinen+tampere+1918+vai+ei+keskustelu+jatkuu+yha+kuumana.html
http://www.jukkajoutsi.com/tampere1918.html
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=20063