tiistai 11. maaliskuuta 2014

28.3.1918 - Matti Kytön kiirastorstai

Lähipäivinä tulee kuluneeksi 96 vuotta Matti Kytön kuolemasta. Hänen kuolinpäivänsä 28.3.1918 on paitsi henkilö- ja sukuhistoriaa, myös merkittävä osa paikallishistoriaa ja koko Suomen valtakunnan syntyhistoriaa. Kyseisenä päivänä käytiin maamme tulevaisuutta määrittänyt taistelu, joka mittakaavassaan ja uhrien määrässään oli siihenastisen sodan suurin. Sodan, jota toiset kutsuivat sisällissodaksi, toiset kansalaissodaksi, luokkasodaksi, punakapinaksi tai vapaussodaksi. Riippuen siitä millä puolella ja kannalla oli aatteellisesti, sosiaalisesti - tai sitten ihan vain olosuhteiden tai sattuman vuoksi. Useat koettivat diplomaattisesti taiteilla siinä välissä välttäen jyrkkiä kantoja puoleen tai toiseen. Käytettäköön tässä nimitystä kansalaissota, jolla ei mielestäni ole liian vahvaa arvolatausta osapuolten ja jälkipolvien suhteen.

28.3.1918 oli kiirastorstai joka myöhemmin sai nimityksen "veritorstai". Valkoisten joukkojen hyökätessä Tamperetta kohti perääntyviä punaisia joukkoja vastaan, käytiin Kalevankankaalla taistelu, jonka jäljiltä yksin valkoisten joukot harvenivat tuona päivänä noin tuhannella kaatuneina, kadonneina tai haavoittuneina. Tuona samaisena päivänä kuoli myös punaisten Tampereen joukkojen ylipäällikkö Hugo Salmela Teknillisellä oppilaitoksella sijainneessa esikunnassa tapahtuneessa kranaattiräjähdyksessä.

Johanna Kokko
Matti Kytö oli kotoisin Messukylän Takahuhdista, Kokon talon tyttären Johannan 21.2.1876 aviottomana esikoisena. Johanna asui tuolloin vielä kotitilallaan mutta lähti sitten Pylsyn taloon piikomaan pikku-Matti mukanaan. Siellä ollessaan Johanna avioitui Sahalahtelaisen Antti Heikinpojan kanssa ja palasi v. 1880 Matin ja siippansa kera takaisin Kokolle. Renginkirjoilla ollut Matti muutti 9.11.1894 Tampereelle tehdastyöläiseksi. Tampereen muuttokirjaan hänet on kirjattu sukunimellä Kytö. Ilmeisesti ei oikein käynyt laatuun että Kokon tyttären avioton poika käyttäisi Kokkoa sukunimenään. Tästä siis oletettavasti johdettu nimi Kytö.
Tampereella Amurin kaupunginosassa piti näihin aikoihin sekatavarakauppaa Jemiina Torvikoski. Hän oli Sievistä syntyjään (28.7.1878), Kokkolan kautta Tampereelle muuttanut neiti-ihminen. Saattaapa olla että Matti on asunutkin Amurissa tehdastyöläisten asuntokorttelessa ja käynyt Jemiina-neidin luona sekatavaraostoksilla. Vihille jokatapauksessa nämä kaksi nuorta menivät 30.11.1901. Kytön nuoripari sai Kokon maista lohkaistun palstan Messukylän Uudestakylästä (nykyisen Tampereen Hakametsän jäähallin vierestä) jonne rakensivat talonsa ja asumuksensa. Eläminen lienee asettunut normaaliin työläisperheen arkeen. Lapsia tuli tasaiseen tahtiin ja töitä piti tehdä jotta kaikille oli evästä ja vaatetta - Kaarle Emil 1902, Matti Teodor 1903, Taylor Ilmari 1905, Vieno Olavi 1908, Inga Edmer 1910, Irja Kyllikki 1913 ja Torsti  Einari 1916. Näistä Kaarle ja Vieno kuolivat lapsina.

Matti ja Jemiina Kytön perhe v. 1914

Uusikylä, Kytön mökki arv 1970-luvulla
Työläisväkeä kun olivat, ei liene ollut vaihtoehtoa mille kannalle kuumentuvassa ilmapiirissä oli asetuttava. Punaisten joukoissa Mattikin seisoi - joskaan ei ole tietoa miten aktiivisena. Hellä Kytö muisteluissaan mainitsee ettei Matti ollut punainen eikä valkoinen. Kun sotatoimet alkoivat keskittyä alkukeväästä Tampereen suunnalle valkoisten ahdistaessa monelta suunnalta ja punaisten peräytyessä kohti Tamperetta, joutui Uusikyläkin hyökkäyslinjan jalkoihin. Valkoisten edetessä 24.-25.3. Takahuhtiin, punaisten puolustuslinja vetäytyi Uuteenkylään 26.3. eversti Wetzerin joukkojen alta. Uusikylä jäi kuitenkin valkoisten sotajoukkojen jalkoihin. Hyökkäys eteni kohti Hipposta sekä toisaalla Messukylän kirkolta kohti Iidesjärven itäpäätä ja Kalevankangasta. Myllerryksen tässä vaiheessa idelogioista riippumatta kyse oli Kytön mökissäkin henkiinjäämisestä. Matin tyttären tytär Raija muisteli lapsuudessaan ihmetelleensä talon seinässä olevia reikiä. Selitys kummastuttaville jäljille oli Jemina-mummun mukaan ”kapinavuosissa”.

Kiirastorstaina 28.3.1918 punakaartilaisen Matti Kytön tie päättyi Härmälän pelloille. Suomen sotasurmat tietokannan mukaan Matti on tuolloin ollut aseistettu punaisten sotilas ja tullut mestatuksi. Eli ilmeisemmin jäänyt vangiksi ja teloitettu ilman oikeudenkäyntiä. Messukylän historia II (Unto Kanerva) kirjoittaa s.446 seuraavasti:
"Ammuttuja messukyläläisiä oli 15. Näistä kahdeksan menetti henkensä Härmälän pellolla, vain yksi sotaoikeuden tuomion perusteella. Härmälässä ammutuista oli kaksi Uudenkylän miestä. Kesemmällä kuultiin, että täällä oli kuoppa. Sieltä kaksi Uudenkylän miestä löytyikin. Kummallekin jäi vaimo ja viisi pientä lasta."
Hellä Kytön muistelmat jatkavat: "Kerrotaan että Jemiina löysikin hänet ja keräili osin palasina miehensä jäänteitä esliinansa helmaan. Jemiina jäi leskeksi viiden lapsensa kanssa. Jemiina Kytö oli sitkeä ja sisukas ja teki työtä yötä päivää. Hän oli töissä aamuyöllä Vilkmannin leipomossa ja päivät 
Torpon tiilitehtaalla.  Hän lähti mukaan työväenliikkeeseen ja otti aktiivisesti osaa toimintaan".
Itsekin olen samaisen tarinan kuullut, jonka mukaan Jemiina olisi hakenut Matin ruumiin Härmälästä maitorattailla. Samoin luonnehdinnan Jemiinasta topakkana naisena.

Tiilitehtaalaisia. Jemiina neljäs oikealta
Sotatoimet päättyivät pääosin 5.4.1918 raatihuonetta puolustaneiden punaisten antautuessa. Tästä alkoi pitkä jälkiprosessi vankileireineen, oikeudenkäynteineen ja teloituksineen. Sodasta, syyllisistä, syistä ja seurauksista oli monta totuutta joista jossain määrin kiistellään vielä meidän päivinämmekin.

Orpoja sota jätti Tampereelle lähes viisisataa. Perustettiin "Vuoden 1918 kapinan aiheuttamain turvatonten lasten huoltokomitea". Lisäksi useat yhteisöt, ammattiosastot ja yksityiset henkilöt virallisen julkishallinnon rinnalla pyrkivät organisoimaan avustusta hätää kärsiville. Onneksi Jemiina oli ilmeisen tarmokas nainen ja sai kasvatettua lapsensa aikuisikään Kytön pikkumökissä Uudessakylässä. Näistä "punaorvoista" Inga Kytö on tämän selostuksen kirjoittaneen vaimon isän äiti.

Lähteitä yms
Heikki Ylikangas, Tie Tampereelle
Tuomas Hoppu, Tampere 1918
Timo Malmi & Ari Järvelä: Tampere tulessa 1918
Tuominen: Takahuhti Tampereen sydän (1994) Hellä Kytö muistelee 
http://museo.vapriikki.fi/tampere1918/
http://www.keskustori.fi/sotapaivakirja/
http://www.tampere.fi/tiedostot/5xPxZusKd/Kapina_raitti_netti.pdf
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194762112537/artikkeli/verinen+tampere+1918+vai+ei+keskustelu+jatkuu+yha+kuumana.html
http://www.jukkajoutsi.com/tampere1918.html
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=20063

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti