keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Anders Alenius - kylämaalarin perintö Ruoveden Pihlajalahdella

Kurun Riuttaskorven Pallinevalla syntyi 21.6.1823 Mikko Yrjönpojan ja Liisa Matintyttären katraaseen viimeisenä pahnan pohjimmaisena poika joka kastettujen kirjaan mainittiin nimellä Anders. Kutsutaan häntä nyt tässä kuitenkin Antiksi, joka oletettavasti paremmin istuu Kurulaiseen puheeseen.
Nuorimmaisin miespuolisista perillisistä kun oli, niin Pallinevan isännyydestä ei ollut odotettavissa elinkeinoa. Jostakin Antti oli saanut ajatuksen ryhtyä maalarin hommiin. Ensimmäisen kerran hänet pitäjän maalarina (sockne målaren) mainitaan vihkimerkinnässä 8.5.1845. Tuolloin hänet vihittiin Kurun Haukijärvellä 18.3.1826 torpparin tyttäreksi syntyneen Maria Joosepintyttären kanssa. Samassa yhteydessä on myös ensimmäisen kerran kirjattu Antin sukunimeksi Alenius. Nimi lienee temmattu suurin piirtein hatusta. Tosin Kurussa vaikutti 1830 -luvulla pitäjän seppä Anders Alenius. Saattoipa tämä olla meidän Antin "esikuva". Tavanomaista kuitenkin oli että käsityöläiset ottivat käyttöönsä sukunimen. Toisin kuin länsisuomalaisilla talonpojilla, joilla nykykäytännön mukaista sukunimeä ei varsinaisesti niihin aikoihin vielä ollut. Sen sijaan heidät tunnettiin talonsa nimellä joka siten vaihtui jos asuinpaikkaa muutettiin. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_nimet)

Pitäjän maalari ei liene ollut mikään maalaismaisemia tallentanut taiteilijasielu vaan paremminkin taisi sutia isommalla pensselillä seiniä ja kattoja ja sensemmoisia. Kovin tuottoisia maalarin hommat Ruoveden-Kurun alueella eivät ilmeisemmin olleet. Tämä käy selvästi ilmi jäljempänä tutkittessa Antin perinnönjakoa.

Nuoripari asettui aluksi Antin kotitaloon Kurun Pallinevalle ja hetikohta Ruoveden Jämingin Ratalahteen 1846. Jälkikasvuakin alkoi siunaantua: ensin Anton Fredrik 2.2.1846 ja seuraavana vuonna Juho Kustaa (Johan Gustaf) 10.12.1847. Viimeksi mainitun kastemerkintään on pappi kirjannut virheellisesti sukunimeksi Walenius. Erheen syynä on oletettavasti se että Kurussa esiintyy samoihin aikoihin kaksi muuta käsityöläistä jotka käyttivät nimeä Walenius: pitäjän suutari Isak Walenius ja pitäjän seppä Johan Walenius. Juho Kustaan kummina olivat Albinus Adrianinpoika Nenonen vaimonsa Henriikan kanssa Ruoveden Pihlajalahdesta. Sattumoisin Albinuksen sisaren Anna Kaisan jälkeläisistä Veikko Mattjus avioituu Antti Mikonpoika Aleniuksen sukuun.

Ruoveden Pihlajalahden Raiviossa maalarin perhe asui n. 1848 alkaen. Lyhyeksi jäi kuitenkin nuoren perheen yhteiselo. Antti menehtyi keuhkotautiin ollessaan ainoastaan 25-vuotias 6.1.1849.  Nuorempi lapsista oli juuri ensimmäisen syntymävuotensa täyttänyt kun Maria jäi leskeksi kahden lapsen kanssa 23-vuotiaana.

Perinnönjaosta ja sen yhteydessä toteutetusta huutokaupasta löytyy dokumentaatio SSHY:n arkistosivuilla:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruovesi/perukirjoja_1841-1850_tk214-215/359.htm
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruovesi/perukirjoja_1841-1850_tk214-215/364.htm
Perinnönjakodokumentissa todistajana esiintyy Adrian Grönström, joka on aiemmin mainittujen Albinus Adrianinpoika Nenosen ja Anna Kaisan isä. Siten tässä dokumentissa kohtaavat kaksi esivanhempaani. Vielä kun mainitaan että Anna Kaisan poika Laase Alpiinus avioituu aikanaan Ylöjärveläisen Hempuran tyttären kanssa, niin saadaan tarinassa kytkentä myös Pinomäen sukuhaaraan.

"Vuonna 1849, sinä 30. päivä Tammikuuta, ulos myytiin julkisen Auksionin kautta Raivion talossa Pihlajalahden kylässä ja Ruoveden pitäjässä Pitäjän Maalarin Anders Aleniuksen jäljelle jäänyttä
irtonaista omaisuutta, joka kuoli sinä 6 päivänä Tässä Tammikuussa, ja jälellensä jättänyt Lesken Maria Josephintyttären, joka 2 hänen kanssansa siitettyä lasta: pojat Anttoni ja Juha, joiden välillä myös tästä omaisuudesta tehtiin laillinen perinnönjako, puhtaasta rahasta, kaiken Kalun Ulos myytyä, joka tapahtui seuraavasti:"

Dokumentissa on lueteltu huutokaupattu omaisuus ja ostaja sekä huudettu kauppahinta. Ostajat näyttäisivät olevan pääosin Pihlajalahtelaisia. Esim. aiemmin mainittu Adrian Nenonen on huutanut purasimen 5 kopeekan hintaan. Elias Nenoselta on ollut ahkerasti ostoksilla ostaen mm Antin piipun 11 kopeekalla. Leskivaimo Maria on myös huutanut pesästä pilkkumin 7 kopeekkaa, sukat 8 kopeekkaa, liinapaidan 6 kopeekkaa. Marian henkilökohtainen vaatetuskin näkyy olleen kaupan eli on siis luettu isännän omaisuudeksi, jota hän on sitten joutunut huutamaan itselleen. Punapohjainen pumpuliliina on kuitenkin mennyt Kivijärven Annalle 27 kopeekan hintaan. No menköön, ajatteli Maria? Antin veli Emanuel 2 kaulaliinaa ja lakin yht 16 kopeekkaa ja henskelit 5 kopeekkaa. Perheen ainoa lehmä meni Mäkelän Laurille 9 hopearuplaa ja 50 kopeekkaa, joka olikin pesän arvokkainta omaisuutta.

Huutokaupan tuotto oli kaikkiaan 49 hoperuplaa 43 kopeekkaa. "Tästä Auksioni summasta ulosmaksettiin kohta toimituspaikassa Kalunkirjaan ylösmerkityt seraavaiset pesän maksut:" jonka jälkeen on pitkä rivi kylän miehiä velkojaan saamassa 18 ruplan 43 kopeekan edestä.

"Tästä pesään jääneestä omaisuudesta tehtiin samassa tilassa asianomaisten pyynnön päälle laillinen perinnön murto eli Jako, Leski Maria Josephin tytär Aleniuskan ja hänen Lastensa, pojaan Anttonin ja Juhan välillä, joka tapahtui seuraavaisesti:"



Perunkirjoituksessa omaisuus tuli kirjatuksi 18 hopearuplan 21 kopeekan arvoiseksi. Siihen nähden huutokaupan tuotto oli hyvä: mm 5 hopearuplan arvoiseksi kirjattu lehmä meni melkein kaksinkertaisella hinnalla. Olisiko tässä ollut kyläläisten sosiaaliapua lesken perheelle?
Minkälainen omaisuusarvo perunkirjoituksen loppusumma 18 ruplaa 21 kopeekkaa sitten oli:
Kun Suomi sai oman markan vuonna 1860 sen arvoksi tuli 0,25 hopearuplaa (Suomen taloushistoria 3, sivu 470). 60 ruplaa maksavan hevosen hinta olisi silloin 240 markkaa. Tilastokeskuksen taulukon
(http://www.tilastokeskus.fi/til/eki/2006/eki_2006_2007-01-17_tau_001.html) antaman kertoimen (4,2385) perusteella 240 markkaa olisi v. 2006 ollut 1017 euroa.
Sahamiehen tuntiansio v 1860 oli 0,17mk muunnettuna 2011 arvoksi 17,70 Eur/tunti
(http://www.rahamuseo.fi/arvo_laskuri/laskuri_web.html)

Siten pesän omaisuus 18 hopearuplaa,21 kopeekkaa = n.73 mk =  n. 315,00 Eur vastaten sahatyömiehen n. 18 tunnin työpanosta.

Vertailun vuoksi perunkirjoituksia Ruovedeltä samoihin aikoihin:

27.03.1848 Bonden Henrik Andersson Ylistalo, k. 1.2.1848 Ruovesi, Visuveden kylä
(http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruovesi/perukirjoja_1841-1850_tk214-215/320.htm)
1080 ruplaa,76 kopeekkaa = 4323 mk = n. 18 600 Eur (n. 1050 sahatyömiestuntia)

15.05.1848 Torppari isännän Andreas Yrjönpoika Wiitanjemi, k. 15.1.1848 Ruovesi, Ajostaipaleen kylä
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruovesi/perukirjoja_1841-1850_tk214-215/325.htm
66 ruplaa,34 kopeekkaa = 265 mk= n. 1140 Eur (n. 64 sahatyömiestuntia)

08.11.1847 Inhysesmannen Marcus Mattsson Lörpys, k. 31.7.1847 Kuru, Petäjälammin kylä
(http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruovesi/perukirjoja_1841-1850_tk214-215/308.htm)
25 ruplaa,80 kopeekkaa = 104 mk = n. 450 Eur (n. 25 sahatyömiestuntia)

Eipä ollut nuorelle kylämaalarille varallisuutta siunaantunut leskelle ja lapsille jaettavaksi. Antin veli Emmanuel Pallineva ilmoittautui lasten edunvalvojaksi kirjaten reilun 9 hopearuplan (n. 160Eur) summan per poika hallittavakseen.

Murheelliseksi lopuksi todettakoon että Juho Antinpoika Alenius kuoli Lielahden kartanon renkinä v 1879 isänsä tavoin nuorena 31-vuotiaana keuhkotautiin. Jälkeen jäänyt 3-vuotias Kalle poika joutui sisarustensa kanssa huutolaislapsiksi.
Tämä Ylöjärven Metsäkylän mäkitupalainen Kalle Juhonpoika Alenius kuoli 28-vuotiaana v. 1904 isoäitini Rauha Marian (Pinomäki o.s. Alenius / Koivisto) ollessa vähän toisella vuodellaan. Muistini mukaan muori sanoi hänen kuolleen keuhkotautiin.




 Kirjatusta kuolinsyystä en saa selkoa:


http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=11755&pnum=41 
(
Kertokaa minullekin jos osaatte tulkita tekstin kuvan oikeassa reunassa.)

Lisäys 17.2.2014: Reijo Pinomäki selvitti edelläolevan kysymyksen - tästä kiitoksemme. Kuolinsyy on sulku eli sulkutauti. Esim. sivustossa http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuol_syy.html on mainittu seuraavasti:
"andtäppa B C D hengenahdistus, syynä sydän-, keuhko- tai muu sairaus. (B andtäppa, magflen, gulsot, C vattensot, andtäppa, gulsot, D vattensot, andtäppa, skjörbugg, gulsot). Vaikeaa ja tukehduttavaa hengenahdistusta tarkoittavia sanoja kansankielessä ovat "sulku" eli "sulkutauti". D. Jusleniuksen mukaan sulkutauti on sama kuin latinan asthma eli hengenahdistus ja ruotsin bröstängia eli rinnanahtaus (ängiasakseng, ahdas). Elias Lönnrotin mukaan andtäppa on "hengen ahdistaja, salpaaja". Omien havaintojeni mukaan "sulkua" eli "sulkutautia" on käytetty lapsilla kuolinsyynä sekä hinkuyskän että kurkkumädän esiintymisen aikoina."

No - onneksi Rauha-mummu katkaisi ikävän perinteen ja eli teräväpäisenä 94 vuotiaaksi - pidempään kuin kolme esi-isäänsä yhteensä!

Lue kylämaalarin lesken Maria Joosepintyttären tarinaa tästä linkistä:

Lähteitä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti